Nälkäisen Ainon Ruokablogi vol. no en jaksa kaivaa noita vanhoja tekstejä ja tarkistaa numeroa

Näin aina lounasaikaan vatsani nesteet lähtevät liikkeelle ja muistuttavat minua elämän ruokariippuvuudesta ja alan pohtia erilaisia suuhuntyönnettäviä annoksia. Tänään aion matkia Vivi-Ann Sjögreniä ja hänen hienostuneen ärsyttävää tyyliään kirjoittaa ruoasta ja kuinka kaikki kietoutuu yhteen kauniina kesäpäivänä pöytäliinan tarjotessa ilmavan alustan toinen toistaan korskeammille ravintoaineille joiden matka suuhun alkaa haarukasta ja päättyy suuhun sillä sinnehän matka alun perinkin oli.

Ensin kuitenkin pyydän. ettette lukisi tuota edellistä, sillä sen lukeminen on ärsyttävää ilman pilkkuja ja sisältöä. Anteeksi vielä siitä, että pyydän tätä vasta nyt.

Tämänkertainen ruokablogini aikoo sisältää ihan oikeita kuvia syömistäni ruoista. Olen nimittäin ottanut yhden sellaisen kuvan! Eipäsku kaksi! Lisään nämä kuvat myöhemmin, sillä nyt on viimeinen työpäiväni ennen lomaa ja sen takia olen töissä.

Kuvat esittävät kahta tänä kesänä syömääni aamupalaa. Jostain syystä nykyään kirjoitan aina aamulapa, joten ajattelin ehdottaa kielenpäättäjille tätä uutta muotoa. Helpottaisi elämääni kummasti, kun ei aina tarvitsi korjata noita tyhmiä sanoja. Aamulapat ovat suuri intohimoni ja koska minuun on syvälle iskostettu niiden tärkeys ihmisen päivittäisestä ravinnonsaannista, en pelkää pröystäillä. Varsinkin kun näin kesäisin on työssäkäynnin seurauksena tavallista enemmän pätäkkää pistettäväksi noniin en jaksa enää OLEN NÄLKÄINEN!

Olen muuten syönyt tällä viikolla ulkona kolme kertaa ja tänään ehkä vielä kerran MUHAHAA


MUHAHAA

MUHAHAA