Juhannuksena ollaan

On taas juhlapäivä. Juhlapäiviin kuuluu olennaisena osana blogiin kirjoittaminen. Tänään ei kyllä vielä oikeasti ole juhlapäivä.

Oikeasti halusin vain tulla kokeilemaan, toimiiko rivitys. Haluaisin myös pohtia rationaalisuutta (niinku taloustieteellisessä mielessä) mutta en tiedä sopiiko se tämän blogin täysin metatasoiseen tasottomaan höyryaivo-olemukseen.

Silmiä särkee, olkaa särkee, töistä voisi jo mennä mutta tästä maksetaan. Olen varas.

Muistatteko (minä) kuinka joskus kirjoitin kesäblogikirjoittamisesta? Muistan. Se lisääntyy. Onneksi lukijoiden määrä ei voi vähentyä koska en ole kirjoittanut vuosiin.

Nyt kirjoitan jostain ajankohtaisesta:
Pallo. Täällä ei ole palloa.
Kerroin jo, että eri osiini sattuu. En voi kertoa uudestaan.
Nälästä en kertonut.
Ihmisyydestä en kertonut myöskään.
Luulen, että vuosi Saksassa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tänään nimittäin kahvilajonossa sanoin lapsilleen mehua tarjoavalle, että se on pelkkää tiivistettä. Suomalaiset eivät nimittäin puutu toistensa asioihin, saksalaiset taas rakastavat sitä. Aina kun teki jotain oikein tai väärin, joku tuli neuvomaan, ihan hyvää hyvyyttään. Ärsytin itseäni tämän jälkeen samalla tavalla kun ne saksalaiset ärsyttivät minua. Annan silti itselleni anteeksi ja se oli hyvä teko koska muuten lapset olisivat kuolleet makeamyrkytykseen.

Nyt lähden lomalle.