Ruoka-arvostelijakriitikkotyyppi hommanen

Puin tänään ylleni tekoviikset ja ylösalaisen sanomalehden. Asussani lähdin sitten Maailma kylässä -festivaaleille tekemään ruokakritiikkitaustatyötä. Valepuku oli välttämätön, sillä kaikki, jotka rahaa ruokaan vaihtavat, tuntevat naamani varmasti tämän äärettömän suositun blogini kautta.

Jälkikäteen ajatellen valepuku olisi kannattanut jättää kotiin tai mielikuvitukseen, mihin se oikeasti kyllä jäikin, koska... koska... koska... sain pahaa ruokaa.

Viimekertaisen Vietnam-pettymyksen jälkeen halusin todella saada jotain supernannaa naminami slurpslurpruokaa ja halusin siksi ensin kiertää kaikki lukemattomat ruokakojut ja tehdä VERTAILUJA. Päädyin puolentunnin ihmistentörppimisen jälkeen kurdiruokaan, kun se näytti nannalta ja siinä oli viinilehtikääryleitä ja jotain kaikkea kivan näköistä.

Sain paljon, paljon, paljon, paljon, todella paljon RIISIÄ.

Oli paistettua riisiä, joissa oli hernemaissiporkkanaa. Oli viinilehteen käärittyä riisiä. Oli kaalen sisään tungettua riisiä. Ja koska tässä ei ollut tarpeeksi riisiä, oli sitä myös saatu sipulin sisään. Riistä vaan.

Ei se pahaa ollut mutta kilo riisiä.

Ei.

Ole.

Paras juttu.

Jos olisin voinut jotain tunteita tämän riisimäärän jälkeen tuntea, olisin varmasti ollut melko vihainen.

Sitten tajusin.
Kun on maailma kylässä niin sitten syödään niinku maailmassa.
Ja suurin osa maailman ihmisiä syö aika paskaa ruokaa.
Suuri osa syö pelkkää riisiä.

ETTÄ EIPÄS VINEILLÄ PERKELE
Afrikassa lapsilla ei ole kenkiä
Köyhät kyykkyyn



Tässä kuva ruuasta. [x] liittyy [x] ei liity [x] liite [x] liitää [x] liikaa

P.S. Näin siellä Pekka Haaviston. UU. UUUUU. UUUUUUUUUUUUUUU.

Horoskooppeja

Haluaisin tehdä valituksen johonkin viralliselle tasolle. Eikö Auringon fuusioreaktioita voitaisi käydä säätelemässä silloin, kun Suomessa on kesä?

On nääs varsin inhoittavaa, kun ei kesäöisin uni maita. Ajatus harhaa.

Ajattelin aloittaa sellaisen Henry Miller -tyylisen kesäblogin, kun olen kerta persaukinen. Vastaanotetaan ilmaista viinaa, lounaita ja huoria.

Seuraavaksi tuolla "Mitä kirjoitan seuraavaksi Suureen Blogiini" -muistipaperissani lukee "pöhlöä". En ymmärrä mitä se tarkoittaa, joten lopetan tähän.

Minä-miehen juttuja maaseudulta

Kaloja koitin tuossa taannoin onkia.

Eivätpä napanneet.

Yksiä perkeleitä.

Kalat.

Matojakin tongin.

Mullasta.

Siltikään.

Perkeleet.

Oli sitä muitakin elikoita.

Läskejä kimalaisia.

Lintuja.

Hyttynen.

Kylmäkin.

Hieman olivat kohmeessa.

Minä en kohmelossa.

Viimeksi yli viikko sitten.

Hyvä näin.

Blogilla maailman valloittajan käsikirka

Nyt paljastan kaikki salaisuuteni, jotta voitte alkaa kaikki kirjoittaa omia ja lopettaa tämän minun blogini lukemisen. Sitten voimme kaikki istua omissa poteroissamme ja lukea omia juttujamme. Ei tarvita enää internettiä!

Ekaksi: keksi sisältöä.

Helppoa kuin pirtukännit! Vaikkapa esmööös nytten näen edessäni parin käsiä, saippuakuplia, hiiren ja viinirypäleitä. Voisin kirjoittaa blogiini:
"Olipa kerran pari käsiä Saippuakuplamaassa, jossa hiirten oli lupa syödä pelkästään viinirypäleitä. Kädet suuttuivat tästä, poistuivat, eivätkä koskaan palanneet Saippuakuplamaahan. Käsien jättämä valtatyhjiö pysyi täyttämättömänä, kunnes eräänä päivänä saapuivat Jalat."

Tokaksi: tee paljon listoja. Ihmiset rakastavat listoja.

Osaan nykyään kirjoittaa pelkästään listoja.

Listoissa käytän:

* ranskalaisia viivoja
* aakkosia ja pisteitä
* aakkosia ja kiinnisulkuja
* numeroita ja pisteitä
* numeroita ja kiinnisulkuja
* tähtiä
* o-kirjaimia
* helposti keksittävää sisältöä
* muuta
* olisipa ranskalaisia perunaviivoja, namskis

Kolmanneksi: Laita kuva.

Tästä olen puhunut jo pitkään.
Blogi ilman kuvia on kuin... (seuraa lista)

* Saippuakuplamaa ilman käsiä
* minä ilman rahaa
* vihaisia faneja ilman vihattavia juttuja
* kreikkalaiset ilman kommunismia
* violetti ilman keltaista
* nolo vanha ihminen, joka ei osaa ladata itselleen Facebook-profiilikuvaa
* tämä kirjoitus (en jaksa ladata)

Olipa kerran vappu