Kello lähenee. Tietokone kuumenee. Yhdistymisiä tapahtuu. Hitler on taas televisiossa.

Ruumiiseen sattuu. Tyhmä fysiikka.
Kaloreita vatsassa; osa eläinperäisiä.

Käsiin sattuu. Nekin ovat osa ruumista eli kerroin tämän jo.
Jotain vain piti sattua enkä keksinyt parempaakaan.
En tiedä oikeasti, sattuuko mitään muuta kuin minua ikinä.

Ne voivat vaikka huijata.

En minä oikeasti luule, että te huijaatte.

Creapyjä asioita

Isot urheilukassit

Niissä on jotain todella karmivaa. Ehkä se johtuu siitä, että en ole ikinä harrastanut mitään urheilulajia, jossa pitäisi olla kuution kokoinen varustesäkki, joten minulla ei ole hajuakaan, mitä niissä oikein kannetaan. Ehkä jotain pöllittyjä ruumiinosia.

Isot kuopat

Hyi. Nämä ovat pelottaneet minua pienestä asti. Silloin näin usein kummallista painajaista, jossa ensin oli rauhallinen ja siisti puisto, jossa kasvoi kukka. Silmänräpäyksessä puisto muuttuikin jättimäiseksi kaivintyömaakuopaksi.

Kuoppa on sitä, että jossain ei ole mitään. Sen käsittäminen on vaikeaa, koska itse on jotain. Jos haluaisin kiduttaa itseäni, alkaisin pohtia sitä, että kaikki on suurimmaksi osaksi tyhjää.

Samaan kategoriaan kuuluvat avaruuden tyhjät alueet, luolat ja syvät uima-altaat.

Kolmas juttu pitäis vielä keksiä, joku iso

Dodo tuli ensimmäisenä mieleen ja se saa nyt kelvata, vaikkei ollutkaan kai kauhean iso.

Laajennetaan hieman dodoista:

Töissä joku kertoi hassun jutun aiheesta "kids say the darnest things". Lapselta oli kysytty, mihin hänen mummonsa oli kuollut ja lapsi oli vastannut "sukupuuttoon". Hahhah, onpas hauska lapsi.

Meinasin olla näsäviisas ja sanoa: hahaa, niinhän mummo kuolikin sukupuuttoon koska oli periaatteessa viimeinen lajiaan! Onneksi en sanonut, sillä kun "loistavan oivalluksen" omahyväinen jälkihehku alkoi hiipua, tajusin, ettei mummi kuollutkaan sukupuuttoon.

Hänhän oli lisääntynyt.

...
Joo vautsi-vau-vau mikä oivallus
hankkikaa kaikki paljon lapsia
jne.

hohoo

ainon kirjoittamia juttuja


lallouuuuuuu
tuo yläpuolinen ei ole sana
kirjoitin sen vain koska teki mieli painella tietokoneen näppäimiä
hassua, että semmoiseenkin voi tulla himo

mahdollisia vastauksia itseltäni kysymiini kysymyksiin:

ehkä minun pitäisi vain opetella kirjoittamaan
pelottaa vain, että tallennan kaikki kirjoitukseni tämän epävakaan koneen muistiin
ja kun se kärähtää, häviävät kaikki ajatukseni

silti
varakopioiden ottaminen tuntuu turhalta toimenpiteeltä
eikö minulla pitäisi olla oikeus siihen, että täälläkin tieto säilyy

minuakin ällöttää välillä typerä itsestääntietoinen kirjoitustapani
en haluaisi analysoida sitä puhki, joten jätetään se tähän

tajusin juuri, että en ole tarvinnut uuutta tietokonetta vaan uuden kirjoituskoneen


en haluaisi julkaista tätä mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä koneeni ei anna tallentaa tiedostoja

Buuhuu

Tänään tuijottelin ihania 11-vuotiaita ballerinoja ja tajusin, ettei minusta ikinä tule balettitanssijaa. Se surustutti minua. Olen aina kuvitellut, että voin tehdä mitä vain ja kyllä elämässä ehtii. Totuus on, että eipäs ehdikään. Pitää tehdä valintoja ja elää niiden kanssa ikuisesti tai ainakin siihen asti, että muuttaa mielensä.

Tiede-lehdessä luki, että ihmisen henkiset kyvyt ovat parhaimmillaan 22-27 vuotiaana. Olen juuri sen ikäinen! Se meinaa sitä, että minulla on 3 vuotta aikaa fiilistellä älyni kanssa ja sen jälkeen lähden luisumaan kohti hautausmaata tai Gangesia tai mitä vaan kuolleidensijoittamispaikkaa silloin käytetäänkään. Kuinka masentavaa.

Kaikkein kamalinta olisi masentuminen juuri nyt. Silloinhan pilaisin parhaimpia vuosiani siihen, että negailen niiden olevan parhaimpia vuosiani. Kuinka typerää se olisi. Onneksi olen henkisesti parhaimmillani, joten en masennu. Masentuminen ei muutenkaan sovi imagooni, vaikka välillä kyllä tekisi mieli kokeilla sitäkin.

Siksi ajattelin, että voisin alkaa keskittyä semmoisiin juttuihin, mitkä on kivoja. Teenkin nyt kirjallisen lupauksen, että lähiaikoina alan seuraaviin toimiin:

-opettelen käyttämään kameraa kunnolla, otan paljon kuvia ja kehitän niitä.
-hängään kivojen ihmisten kanssa
-käyn taidenäyttelyissä
-teen sen saatanan sarjakuvan
-opettelen laulamaan (koska yksi flirttaileva oopperalaulunopettaja sanoi, että minulla on laulajan kasvonmuodot, kihihi)
-kirjoitan runoi (mutta niitä ei kyllä mihkää laiteta koska ne on gay)
-harrastan muutenkin taidetta

So very, very gay. Oksetan itseäni.

Älä suutu, Jack Black

Nyt on pakko kirjoittaa, koska tuo edellinen teksti on ihan sairaan ärsyttävä enkä halua, että se on tässä ensimmäisenä esillä silloin, kun Jack Black tulee lukemaan blogiani. Tiedän, että se päivä on lähempänä kuin koskaan - varsinkin nyt, kun mainitsin Jack Blackin. Kun Jaska ensi kerran guuglailee nimeään, hän löytää varmasti tiensä myös tänne ja on ihan sillee "uuh mikä ihana blogi" ja lähettää minulle karkkia.

En tiedä, onko jenkeissä kauhean hyviä karkkeja. Ne syövät siellä vain jotain tylsiä hedelmäkarkkeja ja suklaata. Siiri kerran sai jenkkikarkkeja, eikä se suklaa ainakaan ollut kauhean namskulia. Vaikka voihan niillä olla enemmänkin jotain suklaita mutta se kyseinen ainakin oli ihan pierujen makuista. Eivätkä syö salmiakkia (paitsi ehkä ne alkoholisoituneet suomalaisemigrantit tekevät siellä jotain kotipolttoista salmiakkia mutta tuskinpa sitä kaikissa kaupoissa myydään).

Nyt Jack Black on varmaan kauhean loukkaantunut, kun haukun kauheasti jenkkikarkkeja, eikä sitten lähetäkään minulle mitään. Ja veikkaan, että Jack Blackin kokoisella kaverilla on aika läheinen suhde karamelleihin, joten tämä on nyt vähän sama kuin haukkuisin hänen äitiään. En kyllä haluaisi haukkua hänen äitiään mutta hänen vaimoaan voisin. Se muija on liian hyvännäköinen! Ei varmasti ole yhtä hauska kuin minä.

No nyt Jack viimeistään suuttui, eikä lue pidemmälle eikä näe tyhmiä öö hommajuttujani eikä ikinä ajattele et vau mikä blogi vaan et "hyi mikä paskablogi miks opettelin suomea tän takia ja ai on olemassa tollanen käännösjuttu niin ei ois ikinä tarvinnu edes opetella suomea eli ihan paskaa kaikki tämä vaiva ja mikä siitä palkkana voi jumalauta tapan itseni".

Mutta muistakaa Jack ja te muutkin ihmiset ja lukutaitoiset eläimet: itsemurha ei ole mikään hyvä vaihtoehto ikinä. Aina voi muuttaa mieltään paitsi kuolleena (kai).

(Tekevätkö eläimet itsemurhia? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta niin paljon, että jaksaisin etsiä tietoa.)

!!ÄRH!

Ärsyttävää, kun koneet eivät ole vielä niin kehittyneitä, että meidän ei tarvitsisi käyttää aivokapasiteettia niiden käyttämiseksi. Samalla tavalla kuin ihmisen elimet ovat hänen sisällään: tarjoavat elämän säilymisen, kun ihmisen tehtävä on keskittyä eteenpäinpääsyyn ja luoda uutta, isompaa systeemiä.

Eli vituttaa, kun joudun tappelemaan wlanin kanssa, enkä voi keskittyä facebook-tuijottamiseen. Luulen, että Facebook on vastustajan puolella. Vastustajalla tarkoitan sellaista konetta, joka haluaa repiä ihmiset irti kehityksestä ja tehdä jotain ihan uutta. Itse vastustan tällaista supercyber-ajattelua.