Syysmasentunut teksti

Traaginen tapahtumaketju lähti liikkeelle siitä, kun huomasin päivän pituuden laskeneen lähelle paikallista minimiä. Jengi alkoi valittaa "syysmasennuksesta", näyttää nyrpeää naamaa bussissa ja puhua kaiholla etelänmaista joissa on aina niin ihanaa, kun on se keltainen pyörölö siellä ylhäällä. Blaa blaa.

Yleensä ihan täysin ignooraan tuollaiset massailmiöt ja yritän tehdä jotain täysin vastakkaista eli piristyä. Niin tein nytkin. Jonkin aikaa olin ihan että vautsi vau mageeta kun on pimeää ja uu lalaa olenpas pirtsakka ja iloinen nännäsnää.

Sitten tein kohtalokkaan virheen ja laitoin tämän kuvan taustakuvaksi:


Siis nyt voisin ihan tukistaa itseäni ja torua. Tuostahan masentuisi itse... (google)... tuokin: http://barfblog.foodsafety.ksu.edu/HappyCow.jpg

Toisaalta laitoin kuvan taustakuvakseni vasta eilen illalla enkä ole sitä ehtinyt kauheasti tuijata niin saattaa olla, että tällä päivänkestäneellä masennuksellani saattaa olla muita syitä mutta eipäs olla tiukkiksia. Mistä sitä muuten kirjoiteltaisiin hä?

Sainpas kerrankin ujutettua tuon lukijanhoukutinkuvan ihan sisällön avulla tähän blogiin. Voisin onnitella itseäni huomenna lähettämällä itselleni kukkia. Vaikka liljoja kun olen kerta niin masentunut.

Hehee

Tänään satoi lunta. Lumisade oli todella kaunista ja teki kaikesta ihmeellistä ja maagista. Paitsi että nukuin puoleenpäivään, eli en nähnyt koko sadetta ja sitten kun heräsin, se oli jo töhnääntynyt.

Säästä puheenollen tässä taas yksi valokuva, koska te nykyajan ihmiset tarvitsette koko ajan virikkeitä ettekä jaksa lukea liian pitkiä kappaleita.


Taide yms. Huomatkaa käden surullinen asento. Kuva on otettu aika kauan sitten. Ehkä olisi pitänyt ladata jotain talvisempaa.

Rakastan muuten sotia. Talvisota, Afganistanin sota, Ruandan sisällissota, sinä nimeät sen ja minä pidän siitä. Hehe eikö ironia olekin hauskaa? Eikö? Eikö?

En enää ihan pysy perillä näissä pointeissani mutta eipä sillä ole väliä [0,85[.