TOP 5 paikat, joissa ei ikinä tarvitse käytä

Tennispalatsin naistenvessan viimeinen koppi

On liian kaukana. Lähempääkin löytyy tyhjiä.


Thaimaa

Hyvin feikattavissa: käärmeviinaa vastaavan juoman saa vironvodkasta ja kastemadoista, biitsien urhot löytyy Itäkeskuksen uimahallin porealtaasta ja sekistellä voi Alppipuistossa. Vaimoja ja hierojia tarjoaa Pump Pai Lee erotic masäääsh.


Liettua tai Latvia

Riittää, kun käy toisessa. Ne on ihan samanlaisia. Toisen raha lati, toisen liti (tarkista wikipediasta, saatoin huijata), autot menee samallapuolella, baareissa soi yhtä huono musiikki.


Amsterdamin Van Gogh -museo
Siellä on vaan vitusti niitä kukkia ja niidenkin edessä jonoa. Paremmin näet internetsistä.


Riihimäki
Siellä voi lähinnä käydä katsomassa, millaista Riihimäellä. Siellä ei ole minkäänlaista. Asemalla voi fiilistellä, miten vähän junia menee ohi.



Kertokaa lukijat lisää turhia paikkoja, niin saan komsuja.

Ihmiskipuja

Elämä on kovin vaikeaa. Tai siis, öö. Kuinkahan selventäisin asiaa kertomatta oikeastaan mitään itsestäni, HMM HMM?

Elämä on joskus kovin vaikeaa. Ei kuitenkaan aina. Ette kuitenkaan ennen tätä tienneet.

Varsin älykästä keskustelua itseni kanssa, eikö totta?

Voisin käyttää lääketieteellistä oiretta vertauksena.

Minulla on selässä joku ihme puoskarit-sanoo-sitä-nikamalukoksi-terveisin-tiedelehden-keskustelupalsta. Ollut jo päälle kuukauden ja se on varsin kivulias ajoittain. Herään aina aamulla siihen, että henki ei ihan kuluje voe voe ku selekää koloottaa.

Syy tälle oireelle on joku virheellisesti tehty liike tai kasauma liikkeitä tai liikkumattomuuksia. Joku juttu tai monta juttua tai liian vähän juttuja.

No, ihmissuhteissa on vähän sama asia. Joskus tekee jonkun ihmisen suhteen kasan vääriä liikkeitä, yhden ison klik-klonk-pikajumitusliikkeen tai liian vähän liikkeitä. Esim. a) on aina vähän ilkeä, b) on kerran isosti ilkeä tai c) jättää huomioimatta. Lopputulos on lukittunut ihmissuhdenikama, joka voi olla kipeä ja aina ajoittain muistuttaa itsestään.

Jos nikama on sellaisessa paikassa, ettei sitä usein tarvitse, ei se niin kauheasti välttämättä haittaa. Sen voi vaan antaa olla jumissa mutta välillä olla sillee ainii toi oli kipee. Ihmissuhdenikaman voi antaa olla lukossa, jos ei vaikka kohtaa jotain ihmistä kauheasti.

Sitten joskus se onkin vähän häiritsevässä paikassa ja sitten pitää vaan päättää, haluanko kestää kamalaa kipua vai hoitaa homman pois alta. Voi mennä vaikkapa fysioterapeutille ja pyytää sitä klonksauttamaan nikaman kuntoon. Joskus sitä ei kuitenkaan saa tolleen sormenräpäyksellä hoidettua ja menee ns. RAHAT HUKKAAN ja sehän vituttaa.

Sitten voi kokeilla jotain omia konsteja, jotka saattaa toimia tai olla toimimatta tai jopa pahentaa tilannetta.

Eniveishau kyllä sitä jotenkin kannattaa hoitaa tai ainakin miettiä, mistä se semmoinen nyt johtuu. Syy sille on kuitenkin joku väärä tapa tehdä juttuja.

On harmi, jos se toinen puoli onkin enemmän jumissa eikä halua tehdä asialle mitään. Nyyhkel. Sitten voikin ottaa puukon, kaivaa nikaman irti selästä ja tehdä siitä nikamakeittoa, nam nam. Aina on ratkaisu.

TORSTAI

Tänään on torstai. Torstai on ruskeanvalkoinen sana. Torstai sijaitsee keskiviikon ja perjantain välissä. Torstain etäisyys viikonlopusta on yhtä pitkä kuin tiistailla.

1 T 2 O 3 R 4 S 5 T 6 A 7 I (vrt. 1 T 2 I 3 I 4 S T 5 A 6 I )

Torstaissa on siis yksi kirjain enemmän kuin tiistaissa. (En osaa laskea ilman vippaskonsteja, koska on torstai.)

Ennen torstai oli melkein yhtä paska päivä kuin tiistai mutta sitten joku päätti tehdä siitä uuden pikkulauantain eli keskiviikon. Kaikki siistit tyypit juovat alkoholia ja vetävät piriä torstaisin, siis.

(Tämä saattaa olla vanhentunutta tietoa. En tiedä. En seuraa muotia. Muka.)

Tässä kuva torstaista vuoden 2007 assyilla:


Minulla ei oikein ole omaa mielipidettä torstaista. "Päivä missä muutkin", "torstai on toivoa täynnä", "Tuttu juttu show tulee tänään".

Tänään ei oikeastaan ole torstai, koska perjantai on vapaata. Niinpä oikea perjantai korvaantuu lauantailla ja torstaista tulee perjantai. Jos tämä olisi oikea torstai, voisin tunnustella, miltä torstai tuntuu. Nyt voin vain feikata.

Mutta enpä tee sitä, jotta voin tämänkin kirjoituksen lopettaa kuin seinään, töks.

Mistäköhän tänään valittaisin?

1. Hedelmättömyys: Olen töissä, eikä minulla ole yhtään hedelmää eväänä. (En laske avokaadoa) Kyynel. Räkää. Valuvat työpaidalle, joka on jo likainen. "Kolleegat" paheksuvat.

2. Prince of Perse (elokuva): Jakegyllenhaalilla oli liian isot lihakset. Tapeltiin liikaa, ei pantu. On varmaan ihan söpö peli. (Provosoitukaa sanasta söpö.) Naapurinörtit haisivat hielle, mikä ei seksuaalisuudestaan huolimatta pelastanut elokuvanautintoa. Tykkäsin karkeistani ja tästä kirjoittaminen palautti mieleeni muiston vain-vähän-avatusta limpsapullosta laukussani. Kiitos, tämä korvaa hedelmättömyyden. Annan arvosanaksi 8 kaikkine näine puolineen.

3. GDA:n annoskoot.

4. Kesä on ollut niin kiva, etten jaksa siitä valittaa vaikka olenkin nyt töissä ja minulla on joku kipeä nivellukko ja sen poistaminen maksaa enkä saa tarpeeksi rahaa kun ei ole tarpeeksi töitä vaikka olenkin koko heinäkuun töissä ja pitäisi olla katkera. En ole. Valitan siitä, että pitäisi olla katkera.

5. Eräs oravanpyörä on rakennettu seuraavista palasista: On kesä -> kaikki muut lomailevat -> minulla on tylsää -> kirjoitan blogiani -> kukaan ei lue sitä, koska ovat lomalla ja koska kirjoitan vain tylsyydestä -> minulla on vielä tylsempää -> kirjoitan blogiani aina vain enemmän ja tylsemmin -> kaikki lukevat sitä koko ajan vähemmän ja mitä enemmän kirjoitan, sitä vähemmän he jaksavat sitä palatessaan lukea. Niinpä näin kirjoittamalla ajan kaikki pois, hus pois lukemasta. Elämä on sitten törkeää.

6. Olen saanut uusia lemmikkejä sokeritoukkien lisäksi. Tällä kertaa kaverit löytyvät keittöistä: banaanikärpäsiä + jauhokuoriaisia. Vihaan niitä, siksi tapan. Banaanikärpästen tappaminen: suljettu biojäteastia, pöytien raivokasta pyyhkimistä, vesi-fairy-sokeri-ansoja. Jauhokuoriaisten tappaminen: kaikkien leipien poisheittäminen, hukuttaminen, huutaminen.

Vihaan niitä. Vihaan.

Vihaan.



Paljon.

Mummoblogi

Hyvä ainorotta, miksi koette olevanne mummo?

No, kaikki lähti siitä, kun kerran ostin Ecco-kengät. Ne olivat kamalan mukavat. Niinpä minusta tuli mummo.

Millä muulla tavalla mummous näkyy arjessanne?

Voi kuule, hyvin monella tapaa. Hyvin monella.

[pitkä, noin vartin pituinen hiljaisuus]

Onko Teillä lapsenlapsia?

Ei tietääkseni.

Ettekö sitten tienneet, että mummous alkaa vasta ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä?

En, enkä usko tuollaisiin väitteisiin. Pidän tuollaista asennetta hyvin seksistisenä.

Anteeksi, yritin vain provosoida, jotta olisi tullut mielenkiintoisempi haastattelu. Olette kuitenkin liian viisas astumaan lankaani.

Niin olen.

Kuinka voisin ikinä korvata tämän törkeyden? Tunnen niin kovaa mielipahaa itseni takia.

Voit aina kehua minua, kehua paljon.

Olen huono keksimään kehuja, varsinkaan omalle sivupersoonanalleni. En ole ihan vielä ymmärtänyt näitä meidän roolejamme.

Aina voi kehua ulkonäköä.

Olette niin kaunis.

Niin olen.

[Pitkä, noin kymmenen minuutin painostava hiljaisuus.]

Tässäkö tämä oli?

Kyllä oikeastaan. Olen vähän väsynyt.

Hyvä on, hyvästi sitten. Äläkä unohda ladata kuvaa.

Hyvästi. Ja anteeksi.

Kesäterveisiä Suomenniemeltä suomenkielellä

Anteeksi ahkerat lukijain, etten ilmoittanut kesälomastani. Tiedän, että kirjoitustaukoni takia moni teistä sortui taas herskaan ja piriin ja crackiin ja muihin hauskoihin nistiläppähuumeisiin.

Joskus taiteilijan on kuitenkin saatava vain purjehtia vailla päämäärää, elää hetkistä eloa vailla netin häivääkään.

Ja voin kertoa

Internetin ulkopuolella on elämää.

Hyttysiä, koppiksia, sarvijaakkoja, muurahaisia, hämppiksiä, kukkia, puita, merilevää, kiinalaisia sotilaita, ampiaisia, sieniä, särkiä, avaruusolentoja, naavaa, kääpiä, lisää hyttysiä,

nyt menen syömään.
Terve.
Eikun loppu, kuten aina. Ei pilata hienoa jatkumoa.
Loppu.