Minulla on tänään ihan oikea ärrinmurrin-päivä. Kaikki on ihan kenkusti! Oikeastihan mikään ei ole kenkusti mutta silti kenkuttaa. Siksi ajattelin, että voisi olla hyvä kirjoittaa tällainen skitsofrenisen feministin proosakokoelman ensimmäinen sivu.
Kaikki pahatus johtuu varmasti siitä, että olen nainen. (Tämä ei ole tarina kuukautistista, älkööt peljättö.) Naisena minulla on kaikkia tyhmiä mielialanvaihteluita ja verenvuotoja (okei, on tämä tarina kuukautista). Naisena muutan mieltäni koko ajan, puhun paljon ja olen vain haiseva kasa aamupahoinvointeja.
Mutta oikeasti: mikään ei johdu siitä, että olen nainen, koska olen femakko ja femakot eivät usko biologiaan tai kemiaan. Kaikki ongelmat johtuvat kontekstista. Tyhmät kontekstit! Jos niitä ei olisi, maailma olisi kauniimpi ja yksinkertaisempi paikka. Asiat olisivat niitä asioita, mitä ne ovat. Ne eivät olisi "toiseutta" tai jotain muuta yhtä tyhmää.
Olisipa ihanaa olla atomi tai joku muu pieni niin ei tarvitsisi ajatella muuta kuin suhdetta muihin atomeihin. Paitsi atominkin elämä taitaa olla aika monimutkaista. Perkele.
Anteeksi aivo-oksennuksestasi minä, joka luen tämän myöhemmin ja minä, joka nolostun siitä, kun huomaan puhuvani blogissani liikaa itselleni ja blogini olemassaolosta.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
SLURPS
Minun piti puhua uskonnosta mutta en pysty, koska olen niin krapulassa. En myöskään haluaisi puhua krapulasta mutta luulen ettei ole muita vaihtoehtoja. Ajattelin kuitenkin yrittää taistella väistämättömyyttä vastaan ja pakottaa itseni suoltamaan jotain muuta kuin typeriä "tuntuu kuin joku olisi syöttänyt yöllä ruumistani rotille" -darraläppiä.
Nyt kun tässä kirjoitellaan niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että on paha olo. Tämä tosin johtuu krapulasta eli todella typerää, Aino. Juuri sanoit, ettet halua puhua krapulasta. Voisin tosin keksiä jonkun muun syyn pahalle ololle. Se voisi johtua vaikka ebolasta, koska luulen sen tuntuvan vähän tältä. En ole tosin viime aikoina (tai jos ollaan kusettamati: ikinä) käynyt missään ebolamaassa. Linnut olisivat voineet tuoda ebolan minulle tuliaiseksi. Siksi vastustan lintujen maahanmuuttoa. Toiseksi ne paskiaiset tulevat tänne vain viettämään kesää eivätkä siten joudu kärsimään pimeästä pierutalvesta meidän muiden veronmaksajien kanssa. Eivätpä taida maksaa verojakaan, superpaskiaiset! Ehdottaisin siis, että Suomen ympärille rakennetaan iso kupu, josta pääsee vain tietullin maksamalla läpi. Riikinkukkojen, strutsien ja muiden mageiden lintujen ei tarvitse maksaa, koska ne ovat niin hauskoja.
Nyt kun tässä kirjoitellaan niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että on paha olo. Tämä tosin johtuu krapulasta eli todella typerää, Aino. Juuri sanoit, ettet halua puhua krapulasta. Voisin tosin keksiä jonkun muun syyn pahalle ololle. Se voisi johtua vaikka ebolasta, koska luulen sen tuntuvan vähän tältä. En ole tosin viime aikoina (tai jos ollaan kusettamati: ikinä) käynyt missään ebolamaassa. Linnut olisivat voineet tuoda ebolan minulle tuliaiseksi. Siksi vastustan lintujen maahanmuuttoa. Toiseksi ne paskiaiset tulevat tänne vain viettämään kesää eivätkä siten joudu kärsimään pimeästä pierutalvesta meidän muiden veronmaksajien kanssa. Eivätpä taida maksaa verojakaan, superpaskiaiset! Ehdottaisin siis, että Suomen ympärille rakennetaan iso kupu, josta pääsee vain tietullin maksamalla läpi. Riikinkukkojen, strutsien ja muiden mageiden lintujen ei tarvitse maksaa, koska ne ovat niin hauskoja.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Seuraavaksi: muuta
http://uskotoivorakkaus.fi/
Teeppä huviksesi tuolta "kuka olisit ollut Jeesuksen aikana" -testi.
Mulle tuli "olisit voinut olla kuollut."
Priceless fun.
Teeppä huviksesi tuolta "kuka olisit ollut Jeesuksen aikana" -testi.
Mulle tuli "olisit voinut olla kuollut."
Priceless fun.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Ainon pään tilanne tällä hetkellä
Huomaan alkaneeni kiintyä blogiini. Tämä on toinen postaus tänään. Toinen. Se on aika mones. Ei kuitenkaan yhtä mones kuin esimerkiksi tuhannes.
Pidän matematiikkavitseistä mutta en ole kauhean hyvä keksimään niitä itse. Siksi käytän isoja numeroita kuten miljördääri tai kaksi. Ne ovat aina hauskoja, oli sitten kyse häistä tai hautajaisista. Ei loukata ketään. Paitsi ehkä sellaista, jonka sukulaisia kuoli gulagissa juuri sen numeron verran. Olisi hyvä, jos niitä sukulaisia olisi delannut vaikka 298876,42 niin aika harvoin käyttäisin sellaista numeroa blogissani. Paitsi nyt, ja anteeksi että loukkasin.
Viisi. Kaksikymmentä neljä ja puoli. [x, y] ~20 π ∞ [x, y, z, å, ä, ö, ∞]
Pidän matematiikkavitseistä mutta en ole kauhean hyvä keksimään niitä itse. Siksi käytän isoja numeroita kuten miljördääri tai kaksi. Ne ovat aina hauskoja, oli sitten kyse häistä tai hautajaisista. Ei loukata ketään. Paitsi ehkä sellaista, jonka sukulaisia kuoli gulagissa juuri sen numeron verran. Olisi hyvä, jos niitä sukulaisia olisi delannut vaikka 298876,42 niin aika harvoin käyttäisin sellaista numeroa blogissani. Paitsi nyt, ja anteeksi että loukkasin.
Viisi. Kaksikymmentä neljä ja puoli. [x, y] ~20 π ∞ [x, y, z, å, ä, ö, ∞]
Anteeksi: Uniblogi
Tiedän, että kaikki miinus 10 lukijaani lopettivat tämän lukemisen otsikkoon, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla muiden ihmisten unista. Ikinä. Nyt on kuitenkin semmoinen olo notta voisinpa kertoa kaikille hieman äskeisestä unestani, kun se oli kerta niin hassu.
Kyse oli krapulaisesta päiväunesta, jotka ovat lempiuniani. Näissä sisällön kontrollointi tapahtuu kaikkein helpoimmin. En kyllä kauheasti harrasta sellaista, koska en ole niin hyvä keksimään sisältöä omiin uniini kuin minä itse.
Krapulaiseen ihmepäiväuneen tarvitaan aivan tietynlaiset olosuhteet, joista en ole ihan täysin selvillä. Empiirisissä tutkimuksissa olen kuitenkin havainnut, että tarvitaan ainakin massiivinen, parhaassa tapuksessa viskillä ja kirkkailla hankittu kokovartalokrapula. Ensimmäisen heräämisen jälkeen lisätään nestettä sekä ruokaa. Sekoitetaan hieman ja asettaudutaan takaisin sänkyyn makuuasentoon. Tämän voi tehdä joko pian ensimmäisen heräämisen jälkeen tai odottaa pidempään, kuten tänään tein tällä kertaa. Tämän jälkeen syntyy eräänlainen omituinen valveen ja unen välitila.
Mennään sitten sisältöön.
Mies makaa kadulla. Hänellä on monta metriä pitkät penis, varvas ja sormi, jotka osoittaisivat ylöspäin, jos hän pystyisi liikkumaan mutta niiden takia hän ei voi kuin maata kadulla. Näyn takia alan nauraa holtittomasti, mikä herättää minut ja tajuan nähneeni unta.
Kuva oli kuitenkin niin hauska, että jatkan nauramista, ja herään uudestaan tajuten, että tämäkin oli ollut unta.
Minulla on silmät kiinni ja huudan poikaystävääni Listoa. Hän on samassa huoneessa tietokoneella, ja kerron hänelle unestani vieläkin nauraen. Herään taas ja tajuan TAAS nähneeni unta. Huudan Listoa uudestaan, ja nyt hän on samassa huoneessa mutta lattialla askartelemassa (hyvin tyypillistä miehille). Kysyn häneltä, onko hän ollut huoneessa koko ajan ja hän vastaa kyllä. Kerron hänelle hassusta unestani ja miehestä. Hänkin nauraa. Jatkan uniani, välillä heräillen kysyäkseni Listolta, olenko kertonut hänelle jo unestani. Vastaus on aina kyllä.
Myöhemmin herään oikeasti, huudan Listoa ja kysyn häneltä, onko hän käynyt huoneessa ja olenko kertonut hänelle hassusta unestani. Hän kertoo, ettei ole käynyt huoneessa koko aikana, kun olen nukkunut. Minua hieman kyrsii, kun joudun vielä kerran kertomaan hänelle hassusta unestani mutta onneksi se on hänen mielestään edes vähän huvittava.
Tapahtui paljon muutakin, esimerkiksi hyvin erotiikkapainotteisia juttuja joihin liittyy keski-ikäisiä miehiä saunassa firman bileissä. En kuitenkaan halua ajaa pois enempää lukijoita, sillä tämän tekstin aikana lukijamäärä on tippunut lähemmäs miinus sataa. Ja tämähän on perhe-blogi. Ja sit kans käsii alkaa väsyttää ja pitää mennä Facebookkiin katsomaan, onko joku tykännyt statuksestani.
Kyse oli krapulaisesta päiväunesta, jotka ovat lempiuniani. Näissä sisällön kontrollointi tapahtuu kaikkein helpoimmin. En kyllä kauheasti harrasta sellaista, koska en ole niin hyvä keksimään sisältöä omiin uniini kuin minä itse.
Krapulaiseen ihmepäiväuneen tarvitaan aivan tietynlaiset olosuhteet, joista en ole ihan täysin selvillä. Empiirisissä tutkimuksissa olen kuitenkin havainnut, että tarvitaan ainakin massiivinen, parhaassa tapuksessa viskillä ja kirkkailla hankittu kokovartalokrapula. Ensimmäisen heräämisen jälkeen lisätään nestettä sekä ruokaa. Sekoitetaan hieman ja asettaudutaan takaisin sänkyyn makuuasentoon. Tämän voi tehdä joko pian ensimmäisen heräämisen jälkeen tai odottaa pidempään, kuten tänään tein tällä kertaa. Tämän jälkeen syntyy eräänlainen omituinen valveen ja unen välitila.
Mennään sitten sisältöön.
Mies makaa kadulla. Hänellä on monta metriä pitkät penis, varvas ja sormi, jotka osoittaisivat ylöspäin, jos hän pystyisi liikkumaan mutta niiden takia hän ei voi kuin maata kadulla. Näyn takia alan nauraa holtittomasti, mikä herättää minut ja tajuan nähneeni unta.
Kuva oli kuitenkin niin hauska, että jatkan nauramista, ja herään uudestaan tajuten, että tämäkin oli ollut unta.
Minulla on silmät kiinni ja huudan poikaystävääni Listoa. Hän on samassa huoneessa tietokoneella, ja kerron hänelle unestani vieläkin nauraen. Herään taas ja tajuan TAAS nähneeni unta. Huudan Listoa uudestaan, ja nyt hän on samassa huoneessa mutta lattialla askartelemassa (hyvin tyypillistä miehille). Kysyn häneltä, onko hän ollut huoneessa koko ajan ja hän vastaa kyllä. Kerron hänelle hassusta unestani ja miehestä. Hänkin nauraa. Jatkan uniani, välillä heräillen kysyäkseni Listolta, olenko kertonut hänelle jo unestani. Vastaus on aina kyllä.
Myöhemmin herään oikeasti, huudan Listoa ja kysyn häneltä, onko hän käynyt huoneessa ja olenko kertonut hänelle hassusta unestani. Hän kertoo, ettei ole käynyt huoneessa koko aikana, kun olen nukkunut. Minua hieman kyrsii, kun joudun vielä kerran kertomaan hänelle hassusta unestani mutta onneksi se on hänen mielestään edes vähän huvittava.
Tapahtui paljon muutakin, esimerkiksi hyvin erotiikkapainotteisia juttuja joihin liittyy keski-ikäisiä miehiä saunassa firman bileissä. En kuitenkaan halua ajaa pois enempää lukijoita, sillä tämän tekstin aikana lukijamäärä on tippunut lähemmäs miinus sataa. Ja tämähän on perhe-blogi. Ja sit kans käsii alkaa väsyttää ja pitää mennä Facebookkiin katsomaan, onko joku tykännyt statuksestani.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Buddhalaisuudesta ja viinasta
Viime viikolla innostuin sikana buddhalaisuudesta, koska Valtaojaki! Ja Maija! Ja Lisa Simpson!
Tottakai mainostin asiaa kauheasti niille tutuilleni, jotka ehkä pitävät minua hieman, hmm... kyynisenä ja tieteellisen kylmänä. Nyt he näkisivät kaiken lämmön ja syvällisyyden sisälläni.
No, sitten menin lukemaan netistä jotain buddhalaista meditaatiohjetta. Ohjeessa luki "energia" jossain hippimerkityksessä.
Siihen loppui pitkä tieni buddhalaisena.
Henkisyydestä puheenollen,
katselin tässä ensi viikon kalenteriani ja maksani meinasi saman tien tehdä itsemurhan.
alkuviikko: tenttejä
keskiviikko: sitsit
torstai: luentoja ja krapula koko päivän + joku tyhmä oppiainetapaaminen
perjantai: tuparit + jotku danssibailut
lauantai: synttärituparit
sunnuntai: ei maksaa eikä millä maksaa
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
Tottakai mainostin asiaa kauheasti niille tutuilleni, jotka ehkä pitävät minua hieman, hmm... kyynisenä ja tieteellisen kylmänä. Nyt he näkisivät kaiken lämmön ja syvällisyyden sisälläni.
No, sitten menin lukemaan netistä jotain buddhalaista meditaatiohjetta. Ohjeessa luki "energia" jossain hippimerkityksessä.
Siihen loppui pitkä tieni buddhalaisena.
Henkisyydestä puheenollen,
katselin tässä ensi viikon kalenteriani ja maksani meinasi saman tien tehdä itsemurhan.
alkuviikko: tenttejä
keskiviikko: sitsit
torstai: luentoja ja krapula koko päivän + joku tyhmä oppiainetapaaminen
perjantai: tuparit + jotku danssibailut
lauantai: synttärituparit
sunnuntai: ei maksaa eikä millä maksaa
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Ruokablogi numero Zwei
Haluaisin tällä kertaa keskustella itseni kanssa kasvissyönnistä eli suomeksi eläinperäisen ruoan välttämisestä sen eri rankkuusasteilla.
Monille äärilihansyöjille jo pelkkä ajatus kasvissyönnistä nostaa karvat pystyyn ja biologinen refleksi laukaisee pitkän puheripulin ituhipeistä ja siitä, kuinka ne luulevat sähkön tulevan pistorasiasta. Eihän pelkällä salaatilla voi elää!
Voisi kuvitella asioiden hieman muuttuneen viime vuosien aikana ja näiden tällaisten "lihajunttienkin" alkaneen tajuta lihansyönnin haittapuolia. Nykyään voi lihansyöntiä karsia vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, eikä vain siksi, että on joku tyhmä lehmien ja kanojen halailija.
Aina pitää kuitenkin muistaa oman tuttavapiirin todellisuutta vääristävä vaikutus. Marttiina Aitolehtikin oli aika varma siitä, että puolella suomalaisnaisista on silikonit ja perusti tämän mielipiteensä empiirisiin tutkimuksiin omassa kaveripiirissään. Minun kaveripiirissäni taas on aika paljon vegaaneja ja ihan tavis-vegejäkin, joten on hyvin mahdollista, ettei jossain perä-kainuussa ole välttämättä kuultukaan kasvissyönnistä.
(Loppu tulee vähän tiivistettynä, koska olen laiska.)
vähensin lihansyöntiä mutta en lopettanut koska on liha välillä hyvää eikä oo kiva olla ilkee itselleen mutta nyt oon huomannut että en oikeastaan kauheasti halua syödä lihaa enkä varsinkaan mitään hunajamarinoituja-ihansamamikäliha-suikaleita hyi yäk niin paljon kuin ennen vaan on alkanut enemmän tehdä mieli esim jotain sikahyviä juttuja joista oon ennenkin kyllä digannu kuten suolakurkkuja ja hapankaalia ja sinappia ja avokaadoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja perunaa plus sit oon kans alkanu tykkää eri pavuista vaikspa marinoituna ja linssit on kans rocks ja hummus ja ookoo on nälkä menen syömään eilistä peruna-kikherne-ananasmehu-currya
Monille äärilihansyöjille jo pelkkä ajatus kasvissyönnistä nostaa karvat pystyyn ja biologinen refleksi laukaisee pitkän puheripulin ituhipeistä ja siitä, kuinka ne luulevat sähkön tulevan pistorasiasta. Eihän pelkällä salaatilla voi elää!
Voisi kuvitella asioiden hieman muuttuneen viime vuosien aikana ja näiden tällaisten "lihajunttienkin" alkaneen tajuta lihansyönnin haittapuolia. Nykyään voi lihansyöntiä karsia vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, eikä vain siksi, että on joku tyhmä lehmien ja kanojen halailija.
Aina pitää kuitenkin muistaa oman tuttavapiirin todellisuutta vääristävä vaikutus. Marttiina Aitolehtikin oli aika varma siitä, että puolella suomalaisnaisista on silikonit ja perusti tämän mielipiteensä empiirisiin tutkimuksiin omassa kaveripiirissään. Minun kaveripiirissäni taas on aika paljon vegaaneja ja ihan tavis-vegejäkin, joten on hyvin mahdollista, ettei jossain perä-kainuussa ole välttämättä kuultukaan kasvissyönnistä.
(Loppu tulee vähän tiivistettynä, koska olen laiska.)
vähensin lihansyöntiä mutta en lopettanut koska on liha välillä hyvää eikä oo kiva olla ilkee itselleen mutta nyt oon huomannut että en oikeastaan kauheasti halua syödä lihaa enkä varsinkaan mitään hunajamarinoituja-ihansamamikäliha-suikaleita hyi yäk niin paljon kuin ennen vaan on alkanut enemmän tehdä mieli esim jotain sikahyviä juttuja joista oon ennenkin kyllä digannu kuten suolakurkkuja ja hapankaalia ja sinappia ja avokaadoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja perunaa plus sit oon kans alkanu tykkää eri pavuista vaikspa marinoituna ja linssit on kans rocks ja hummus ja ookoo on nälkä menen syömään eilistä peruna-kikherne-ananasmehu-currya
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
