Dokaus, onhan se hitsin siistiä. Juodaan vähän viintä niin ihmiset on kivoja ja juttua riittää ja voi joraa ja ja ja tehdä hassuja juttuja, ihan kreisiä.
SITTEN
- tulee joku ihme möykky imusomukkeisiin
- luulee sitä syöväksi, koska saa paniikkikohtauksia, koska on darra
- keuhkot räjähtää skördäämisestä
- ei oo rahaa
- on kamala morkkis jostain ihan naurettavasta syystä
- on itkeskelly jonkun pojan perään, buhuu
- on tehnyt niin suuria suunnitelmia kovaan ääneen, ettei hetkeen viitsi liikkua julkisilla paikoilla
Seuraavana, vieläkin hieman krapulaisena päivänä sitä sitten lukee hesarista, kuinka viina tappaa 3 000 ihmistä Suomessa per vuosi. TAPPAA! Helpostihan sitä voisi ajatella, että eihän se meitsiä koske. Spurguthan ne vaan. Opiskelijathan ovat alkoholihaittojen yläpuolella!
Mutta kun nuo yllämainitut jälkioireet ovat vielä pahasti päällä, ei voi olla kelailematta delailemista. Montako kertaa sitä on vähän horjahdeltu? Entä jos olisikin horjahdeltu vähän lisää ja vähän vaarallisemmissa paikoissa? Entä jos oikeasti saankin ne kaikki syövät tai edes yhden? Se olisi totisesti melko perseestä.
Jostain syystä se on vaan jotenkin niin mahdotonta muistaa, ettei niitä perseitä tarvitse ihan joka viikko vetää. Saati sitten, kröhöm, useammin kuin kerran viikossa. Eikä ainakaan ostella baarista mitään snobbailuviskejä yhdeksällä eurolla.
Esi-isäni ovat olleet perustamassa Suomeen raittiusliikettä ja katsokaa, kuinka kamalalla tavalla häpäisen heidän jalon aatteensa. Vaikka ei se oikeastaan kiinnosta koska ne oli kaikki jotain yybertiukkiksia nössönnössön ei saa ees vähän jotain hyvää viiniä maistaa idiootit
kohtuus, kohtuus
maanantai 28. joulukuuta 2009
tiistai 15. joulukuuta 2009
Oppimistehtävä
Tehtävänäsi on suunnitella tiedotuskampanja
kaupunkivesistä Helsingin Longinojan alueen
asukkaille (valuma-alueen kartta ohessa). Voit
kohdistaa kampanjan myös johonkin alueen
kaupunginosaan.
Tavoitteena on lisätä ihmisten tietämystä veden
kierrosta kaupunkialueella sen seurauksena
parantaa kaupunkivesien laatua
Kehen kohdistat kampanjan, mitä kerrot, miten
toteutat hankkeen?
Keskittäisin kampanjan koko alueelle, missä joki sijaitsee. Ihmisten koteihin lähetettäisiin jotain lappusia, joisssa lukee, ettei saa heittää paskaa kamaa vesiin, varsinkaan tuollaisiin pieniin vesiin. Jos joku heittää kamaa johonkin, tulisi joku poliisi tai vartija lyömään ja sitten joutuisi vankilaan. Lisäksi kaikkien tuhmureiden kuvat julkaistaisiin internetissä ja heidät laitettaisiin vankilaan, jossa kuka tahansa voisi käydä heittämässä esim kivellä tai munalla tai paskalla, koska sitä saa mitä tilaa. Sen jälkeen tuskin kukaan uskaltaisi heittää paskaa johonkin kaupunkipuroon. Vaikeaa olisi suhtautua varmaan kännissäjokeenkusejiin, koska silloinhan olisi vähän syyntakeeton. Voi voi. Sitten saisi ehkä vähän vähemmän linnaa. Jokatapauksessa maksimituomiot tällaisille paskojille ja saadaan ihan kiva kaupunki, Ainiin lisäksi tuo lentokenttä tuosta pitäisi ainakin poistaa koska ei saisi olla vettä ja lentokone samassa koska nehän on ilmassa eikä vedessä. Siksi myöskin lentäjille maksimituomio
kaupunkivesistä Helsingin Longinojan alueen
asukkaille (valuma-alueen kartta ohessa). Voit
kohdistaa kampanjan myös johonkin alueen
kaupunginosaan.
Tavoitteena on lisätä ihmisten tietämystä veden
kierrosta kaupunkialueella sen seurauksena
parantaa kaupunkivesien laatua
Kehen kohdistat kampanjan, mitä kerrot, miten
toteutat hankkeen?
Keskittäisin kampanjan koko alueelle, missä joki sijaitsee. Ihmisten koteihin lähetettäisiin jotain lappusia, joisssa lukee, ettei saa heittää paskaa kamaa vesiin, varsinkaan tuollaisiin pieniin vesiin. Jos joku heittää kamaa johonkin, tulisi joku poliisi tai vartija lyömään ja sitten joutuisi vankilaan. Lisäksi kaikkien tuhmureiden kuvat julkaistaisiin internetissä ja heidät laitettaisiin vankilaan, jossa kuka tahansa voisi käydä heittämässä esim kivellä tai munalla tai paskalla, koska sitä saa mitä tilaa. Sen jälkeen tuskin kukaan uskaltaisi heittää paskaa johonkin kaupunkipuroon. Vaikeaa olisi suhtautua varmaan kännissäjokeenkusejiin, koska silloinhan olisi vähän syyntakeeton. Voi voi. Sitten saisi ehkä vähän vähemmän linnaa. Jokatapauksessa maksimituomiot tällaisille paskojille ja saadaan ihan kiva kaupunki, Ainiin lisäksi tuo lentokenttä tuosta pitäisi ainakin poistaa koska ei saisi olla vettä ja lentokone samassa koska nehän on ilmassa eikä vedessä. Siksi myöskin lentäjille maksimituomio
tiistai 17. marraskuuta 2009
Syysmasentunut teksti
Traaginen tapahtumaketju lähti liikkeelle siitä, kun huomasin päivän pituuden laskeneen lähelle paikallista minimiä. Jengi alkoi valittaa "syysmasennuksesta", näyttää nyrpeää naamaa bussissa ja puhua kaiholla etelänmaista joissa on aina niin ihanaa, kun on se keltainen pyörölö siellä ylhäällä. Blaa blaa.
Yleensä ihan täysin ignooraan tuollaiset massailmiöt ja yritän tehdä jotain täysin vastakkaista eli piristyä. Niin tein nytkin. Jonkin aikaa olin ihan että vautsi vau mageeta kun on pimeää ja uu lalaa olenpas pirtsakka ja iloinen nännäsnää.
Sitten tein kohtalokkaan virheen ja laitoin tämän kuvan taustakuvaksi:
Siis nyt voisin ihan tukistaa itseäni ja torua. Tuostahan masentuisi itse... (google)... tuokin: http://barfblog.foodsafety.ksu.edu/HappyCow.jpg
Toisaalta laitoin kuvan taustakuvakseni vasta eilen illalla enkä ole sitä ehtinyt kauheasti tuijata niin saattaa olla, että tällä päivänkestäneellä masennuksellani saattaa olla muita syitä mutta eipäs olla tiukkiksia. Mistä sitä muuten kirjoiteltaisiin hä?
Sainpas kerrankin ujutettua tuon lukijanhoukutinkuvan ihan sisällön avulla tähän blogiin. Voisin onnitella itseäni huomenna lähettämällä itselleni kukkia. Vaikka liljoja kun olen kerta niin masentunut.
Yleensä ihan täysin ignooraan tuollaiset massailmiöt ja yritän tehdä jotain täysin vastakkaista eli piristyä. Niin tein nytkin. Jonkin aikaa olin ihan että vautsi vau mageeta kun on pimeää ja uu lalaa olenpas pirtsakka ja iloinen nännäsnää.
Sitten tein kohtalokkaan virheen ja laitoin tämän kuvan taustakuvaksi:
Siis nyt voisin ihan tukistaa itseäni ja torua. Tuostahan masentuisi itse... (google)... tuokin: http://barfblog.foodsafety.ksu.edu/HappyCow.jpg
Toisaalta laitoin kuvan taustakuvakseni vasta eilen illalla enkä ole sitä ehtinyt kauheasti tuijata niin saattaa olla, että tällä päivänkestäneellä masennuksellani saattaa olla muita syitä mutta eipäs olla tiukkiksia. Mistä sitä muuten kirjoiteltaisiin hä?
Sainpas kerrankin ujutettua tuon lukijanhoukutinkuvan ihan sisällön avulla tähän blogiin. Voisin onnitella itseäni huomenna lähettämällä itselleni kukkia. Vaikka liljoja kun olen kerta niin masentunut.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Hehee
Tänään satoi lunta. Lumisade oli todella kaunista ja teki kaikesta ihmeellistä ja maagista. Paitsi että nukuin puoleenpäivään, eli en nähnyt koko sadetta ja sitten kun heräsin, se oli jo töhnääntynyt.
Säästä puheenollen tässä taas yksi valokuva, koska te nykyajan ihmiset tarvitsette koko ajan virikkeitä ettekä jaksa lukea liian pitkiä kappaleita.
Taide yms. Huomatkaa käden surullinen asento. Kuva on otettu aika kauan sitten. Ehkä olisi pitänyt ladata jotain talvisempaa.
Rakastan muuten sotia. Talvisota, Afganistanin sota, Ruandan sisällissota, sinä nimeät sen ja minä pidän siitä. Hehe eikö ironia olekin hauskaa? Eikö? Eikö?
En enää ihan pysy perillä näissä pointeissani mutta eipä sillä ole väliä [0,85[.
Säästä puheenollen tässä taas yksi valokuva, koska te nykyajan ihmiset tarvitsette koko ajan virikkeitä ettekä jaksa lukea liian pitkiä kappaleita.
Taide yms. Huomatkaa käden surullinen asento. Kuva on otettu aika kauan sitten. Ehkä olisi pitänyt ladata jotain talvisempaa.
Rakastan muuten sotia. Talvisota, Afganistanin sota, Ruandan sisällissota, sinä nimeät sen ja minä pidän siitä. Hehe eikö ironia olekin hauskaa? Eikö? Eikö?
En enää ihan pysy perillä näissä pointeissani mutta eipä sillä ole väliä [0,85[.
torstai 22. lokakuuta 2009
SYY KIRJOITTAA
Kirjoitan tähän huora-blogiin ihan vaan siksi kun en ole pitkään aikaan. Toinen yhtä huono syy on se, että pitäisi lukea tenttiin. Tekee myös mieli kiroilla - ihan vaan neljä hauskuuden takia, sanoisi englantilaismies.
En osaa tehdä sitä pitkää viivaa joka on pidempi kuin tämä -
Minulla on sikainfluenssa. Sain sen varmaan Englannista eli samasta paikasta, jossa sanotaan ihan vaan neljä hauskuuden takia. Ostin teetä. Tee on huonoa, koska kieltäydyn ostamasta pussiteetä mutta vaihtoehtovälineeni on niin hajalla, että teenmuruset lähtevät lenkille teekuppiini ja tekevät teehetkestäni tuskaa.
Vaikka laitoinkin sitruunaa ja hunajaa.
Tässä vihdoin kuva ruuasta:
Ruoka löytyi myöskin Englannista, josta puhun tästä lähin aina, koska en keksi muuta jännittävältä kuulostavaa sisältöä elämääni.
No, oli hitsin hyvää ruokaa. Semmoinen kun Marks ja spenseri ja ne myivät kaikkea tuommoista laadukasta valmisruokaa hipeille. Tuossa kyseisessä annoksessa oli papuja ja lisää papuja ja jotain kastiketta, jossa oli ainesosia. Söin myös saman paikan kuskussalaattia jossa oli uh-ihania-vihanneksia ja litra öljyä. Siitä en ehtinyt ottaa kuvaa, kun se oli niin hyvää.
Loppulause:
Teksti loppuu tähän. Taas.
En osaa tehdä sitä pitkää viivaa joka on pidempi kuin tämä -
Minulla on sikainfluenssa. Sain sen varmaan Englannista eli samasta paikasta, jossa sanotaan ihan vaan neljä hauskuuden takia. Ostin teetä. Tee on huonoa, koska kieltäydyn ostamasta pussiteetä mutta vaihtoehtovälineeni on niin hajalla, että teenmuruset lähtevät lenkille teekuppiini ja tekevät teehetkestäni tuskaa.
Vaikka laitoinkin sitruunaa ja hunajaa.
Tässä vihdoin kuva ruuasta:
Ruoka löytyi myöskin Englannista, josta puhun tästä lähin aina, koska en keksi muuta jännittävältä kuulostavaa sisältöä elämääni.
No, oli hitsin hyvää ruokaa. Semmoinen kun Marks ja spenseri ja ne myivät kaikkea tuommoista laadukasta valmisruokaa hipeille. Tuossa kyseisessä annoksessa oli papuja ja lisää papuja ja jotain kastiketta, jossa oli ainesosia. Söin myös saman paikan kuskussalaattia jossa oli uh-ihania-vihanneksia ja litra öljyä. Siitä en ehtinyt ottaa kuvaa, kun se oli niin hyvää.
Loppulause:
Teksti loppuu tähän. Taas.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Aiheita
Muoti. Ruoka. Lifestyle. Sisältö. Kulttuuri. Ironia. Sanat, joita ei osaa kirjoittaa oikein niin ei sitten viitsi ollenkaan vaikka se olisi tärkeää. Elämänhallinta. Indiehipsteri. Viikset: vihaaminen - rakastaminen - vihaaminen - rakastaminen - vihaaminen - rakastaminen - vihaaminen... Mustasukkaisuus kaikesta viiksistä. Viiksien kaikkiallaolo. Kaikkien kaikkiallaolo. Ahdistus. Muoti. Lifestyle. Elämänhallinta. Painonhallinta. Hallitusrintama. Kaikkien muiden. Syysmasennus vs. syysihastus. Sisä. Leggins. Jotain. Kasville elämänantaminen. Kasvilta elämänottaminen. Ydinvoima. Läheinen. Sisä. Ulko. Oma. Oma. Yhteinen. Oma. Oma. Oma. Oma.
Oma.
Oma.
perjantai 7. elokuuta 2009
Nälkäisen Ainon Ruokablogi vol. no en jaksa kaivaa noita vanhoja tekstejä ja tarkistaa numeroa
Näin aina lounasaikaan vatsani nesteet lähtevät liikkeelle ja muistuttavat minua elämän ruokariippuvuudesta ja alan pohtia erilaisia suuhuntyönnettäviä annoksia. Tänään aion matkia Vivi-Ann Sjögreniä ja hänen hienostuneen ärsyttävää tyyliään kirjoittaa ruoasta ja kuinka kaikki kietoutuu yhteen kauniina kesäpäivänä pöytäliinan tarjotessa ilmavan alustan toinen toistaan korskeammille ravintoaineille joiden matka suuhun alkaa haarukasta ja päättyy suuhun sillä sinnehän matka alun perinkin oli.
Ensin kuitenkin pyydän. ettette lukisi tuota edellistä, sillä sen lukeminen on ärsyttävää ilman pilkkuja ja sisältöä. Anteeksi vielä siitä, että pyydän tätä vasta nyt.
Tämänkertainen ruokablogini aikoo sisältää ihan oikeita kuvia syömistäni ruoista. Olen nimittäin ottanut yhden sellaisen kuvan! Eipäsku kaksi! Lisään nämä kuvat myöhemmin, sillä nyt on viimeinen työpäiväni ennen lomaa ja sen takia olen töissä.
Kuvat esittävät kahta tänä kesänä syömääni aamupalaa. Jostain syystä nykyään kirjoitan aina aamulapa, joten ajattelin ehdottaa kielenpäättäjille tätä uutta muotoa. Helpottaisi elämääni kummasti, kun ei aina tarvitsi korjata noita tyhmiä sanoja. Aamulapat ovat suuri intohimoni ja koska minuun on syvälle iskostettu niiden tärkeys ihmisen päivittäisestä ravinnonsaannista, en pelkää pröystäillä. Varsinkin kun näin kesäisin on työssäkäynnin seurauksena tavallista enemmän pätäkkää pistettäväksi noniin en jaksa enää OLEN NÄLKÄINEN!
Olen muuten syönyt tällä viikolla ulkona kolme kertaa ja tänään ehkä vielä kerran MUHAHAA
MUHAHAA
MUHAHAA
Ensin kuitenkin pyydän. ettette lukisi tuota edellistä, sillä sen lukeminen on ärsyttävää ilman pilkkuja ja sisältöä. Anteeksi vielä siitä, että pyydän tätä vasta nyt.
Tämänkertainen ruokablogini aikoo sisältää ihan oikeita kuvia syömistäni ruoista. Olen nimittäin ottanut yhden sellaisen kuvan! Eipäsku kaksi! Lisään nämä kuvat myöhemmin, sillä nyt on viimeinen työpäiväni ennen lomaa ja sen takia olen töissä.
Kuvat esittävät kahta tänä kesänä syömääni aamupalaa. Jostain syystä nykyään kirjoitan aina aamulapa, joten ajattelin ehdottaa kielenpäättäjille tätä uutta muotoa. Helpottaisi elämääni kummasti, kun ei aina tarvitsi korjata noita tyhmiä sanoja. Aamulapat ovat suuri intohimoni ja koska minuun on syvälle iskostettu niiden tärkeys ihmisen päivittäisestä ravinnonsaannista, en pelkää pröystäillä. Varsinkin kun näin kesäisin on työssäkäynnin seurauksena tavallista enemmän pätäkkää pistettäväksi noniin en jaksa enää OLEN NÄLKÄINEN!
Olen muuten syönyt tällä viikolla ulkona kolme kertaa ja tänään ehkä vielä kerran MUHAHAA
MUHAHAA
MUHAHAA
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Kalajuttuja (jotka ovat oikeasti marjastus- ja sienestysjuttuja)
Olin viikonloppuna mökillä. Tokihan siellä piti mustikoida, kanttarelloida ja hyttystää.
Mustikoita oli niin paljon, että vuoden hillot olisi saanut helposti tällä tavalla: valelee itsensä sokerilla, kaatuu pusikkoon ja kaapii iholle murskaantuneen marjat purkkiin. Purkkiin tarra jossa lukee "Ainon ihon mustikkahillo 2009".
Valele itsesi bensalla ja koskettele sytytettyä tulitikkua jonka jälkeen kaadu pusikkoon: tadaa, kanttarellipaistos on valmis! Sillä näin paljon siellä oli kanttarelleja, huh huh. Halutessasi kieriskele vielä limessä. Suola hoituu sillä, kun hikoilet ollessasi tulessa. Se on nimittäin hitsin kuumaa se tuli.
Hyttysten määrän liioittelu ei tässä ole tarpeen: niitä oli nimittäin niin paljon, että ne alkoivat paikoin muodostaa keskittymiä, jotka olivat tiheydeltään suurempia kuin mustan aukon keskus. Useimmiten nämä massakeskittymät esiintyivät aika saatanan lähellä minua.
Mustikoita oli niin paljon, että vuoden hillot olisi saanut helposti tällä tavalla: valelee itsensä sokerilla, kaatuu pusikkoon ja kaapii iholle murskaantuneen marjat purkkiin. Purkkiin tarra jossa lukee "Ainon ihon mustikkahillo 2009".
Valele itsesi bensalla ja koskettele sytytettyä tulitikkua jonka jälkeen kaadu pusikkoon: tadaa, kanttarellipaistos on valmis! Sillä näin paljon siellä oli kanttarelleja, huh huh. Halutessasi kieriskele vielä limessä. Suola hoituu sillä, kun hikoilet ollessasi tulessa. Se on nimittäin hitsin kuumaa se tuli.
Hyttysten määrän liioittelu ei tässä ole tarpeen: niitä oli nimittäin niin paljon, että ne alkoivat paikoin muodostaa keskittymiä, jotka olivat tiheydeltään suurempia kuin mustan aukon keskus. Useimmiten nämä massakeskittymät esiintyivät aika saatanan lähellä minua.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Väsymyksen kuvaus
Tällaista on olla väsynyt: silmät haluavat painua alas ja pysyä siellä. Aivot haluavat mennä lepotilaan (niin kuin tietokoneet, tiedättehän! Ha ha ha ha!)
Sitten huomaatkin, että olet töissä eikä voikaan nukkua. Paitsi jos menee vessaan mutta se ei ole kauhean eroottista.
Pasianssi on hauska peli koska siinä ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Paitsi silloin, kun on käynyt jo pakan läpi eikä mikään mene mihinkään ja menet vain samaa pakkaa läpi ikuisesti ja ikuisesti, kunnes tajuat, että ne kortit eivät tosiaan muutu.
Mutta jos lopetat niiden läpikäymisen, et enää käy niitä läpi ikuisesti.
Lempipelini:
Spider-pasianssi
perus-pasianssi vegas-modella ja yhden kortin nostolla
Omituista: tummunut avokado.
Ärsyttävää: ärsyttävät ihmiset ja asiat ja joku sana
Sitten huomaatkin, että olet töissä eikä voikaan nukkua. Paitsi jos menee vessaan mutta se ei ole kauhean eroottista.
Pasianssi on hauska peli koska siinä ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Paitsi silloin, kun on käynyt jo pakan läpi eikä mikään mene mihinkään ja menet vain samaa pakkaa läpi ikuisesti ja ikuisesti, kunnes tajuat, että ne kortit eivät tosiaan muutu.
Mutta jos lopetat niiden läpikäymisen, et enää käy niitä läpi ikuisesti.
Lempipelini:
Spider-pasianssi
perus-pasianssi vegas-modella ja yhden kortin nostolla
Omituista: tummunut avokado.
Ärsyttävää: ärsyttävät ihmiset ja asiat ja joku sana
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Asioita, joita en voi koskaan
Seuraavaksi haluaisin kuvailla hieman omaa loogisesti etenevää järjenjuoksuani. Se ei nimittäin aina etene loogisesti. Päinvastoin: se hortoilee vaihtelevilla nopeuksilla seiniä ja tikapuita ja verkkoja muita esteitä päin. Sen toilailuille on aika hauska nauraa, joten nauran itse aika usein. Varsinkin kun on tylsää. Ja tylsäähän on usein.
NIMITTÄIN...
Joskus on joku juttu, jota kutsun tässä tekstissä ovelasti nimellä Juttu X. Joskus sellainen X saattaa olla juttu, josta huomaan pitäväni. Sitten huomaankin, että eisaatanajokumuukin! Sehänonmuotia! Eisaatana! Äkkiäaivoleikkaukseenpoistamaansiitätykkääminen!
Syytän kaikesta nimeäni. Ainouden harha on siinä, että kuvittelee olevansa uniikki kaikessa. Esimerkiksi kukaan ei varmastikaan hengitä tällä tavalla. Tai pue tällä tavalla työunivormua. Tai pue eilisen likaisia sukkia töihin. Tai virtsaa.
(En kyllä virtsaa juuri tällä hetkellä, jos niin luulitte.)
(Blogimummon välihuomautus: Pitääkö aina puhua ulosteista ja muusta rumasta? Eikö voisi puhua kukkasista ja niityistä niin kuin blogin nimikin lupaa?)
NO NIIN, ASIAAN!
Kaikki lähti siitä, kun luin muotiblogia, jossa oli kaikkea siistiä. Siistit jutut olivat semmoisia, että olisin voinut itse ajatella semmoisia ja ehkä olinkin. Ei vain ikinä ollut tehnyt tai ostanut mitään niistä kivoista jutuista pääasiassa siksi, että olen A) helvetin pihi B) laiska C) köyhä D) omituisten ongelmien valtaama.
Ehkä kaikki johtuu vaan kilpailuvietistäni, joka ei ole ihan terve. Miksi tehdä mitään, jos ei voittaa eli PUKEA JUMALAUTA JOTAIN VAATETTA PÄÄLLE EKANA ENNEN MUITA?! :D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:
NIMITTÄIN...
Joskus on joku juttu, jota kutsun tässä tekstissä ovelasti nimellä Juttu X. Joskus sellainen X saattaa olla juttu, josta huomaan pitäväni. Sitten huomaankin, että eisaatanajokumuukin! Sehänonmuotia! Eisaatana! Äkkiäaivoleikkaukseenpoistamaansiitätykkääminen!
Syytän kaikesta nimeäni. Ainouden harha on siinä, että kuvittelee olevansa uniikki kaikessa. Esimerkiksi kukaan ei varmastikaan hengitä tällä tavalla. Tai pue tällä tavalla työunivormua. Tai pue eilisen likaisia sukkia töihin. Tai virtsaa.
(En kyllä virtsaa juuri tällä hetkellä, jos niin luulitte.)
(Blogimummon välihuomautus: Pitääkö aina puhua ulosteista ja muusta rumasta? Eikö voisi puhua kukkasista ja niityistä niin kuin blogin nimikin lupaa?)
NO NIIN, ASIAAN!
Kaikki lähti siitä, kun luin muotiblogia, jossa oli kaikkea siistiä. Siistit jutut olivat semmoisia, että olisin voinut itse ajatella semmoisia ja ehkä olinkin. Ei vain ikinä ollut tehnyt tai ostanut mitään niistä kivoista jutuista pääasiassa siksi, että olen A) helvetin pihi B) laiska C) köyhä D) omituisten ongelmien valtaama.
Ehkä kaikki johtuu vaan kilpailuvietistäni, joka ei ole ihan terve. Miksi tehdä mitään, jos ei voittaa eli PUKEA JUMALAUTA JOTAIN VAATETTA PÄÄLLE EKANA ENNEN MUITA?! :D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:
lisäys:
Luin Marguerite Duras'n Rakastajaa ja siinä päähenkilö pitää semmoista miesten vanhaa olkihattua. Näin sieluni silmin sellaisen ihanan lättänän oh oh pakko saada. Kun aloin guuglaa, löysin tämmöisen kuvan
kuvatekstinä jotain "tänä vuonna tämmöne on niiiin pakko olla tämmönen".
SNYHHHH YNGHH m
muoti pilaa kaiken
torstai 2. heinäkuuta 2009
no soree
Joku on täällä näköjään puhunut paskaa kesästä. Aika paksua touhua tuommoinen. Kesä on nimittäin meidän kaikkien kaveri niin on se aika ilkeää tuolla tavalla selän takana haukkua jossain inter net blogissa.
Nyt kyllä pyydän anteeksi ennen kuin kesä suuttuu eikä enää hengaa kanssamme.
Anteeksi kesä! Olet ihana. En vihaa sinua. Olet kiva, kun annat kasvien kasvaa ja ihmisten ruskettua. Ei kanneta kaunaa! Tule ensi vuonna kans.
Nyt kyllä pyydän anteeksi ennen kuin kesä suuttuu eikä enää hengaa kanssamme.
Anteeksi kesä! Olet ihana. En vihaa sinua. Olet kiva, kun annat kasvien kasvaa ja ihmisten ruskettua. Ei kanneta kaunaa! Tule ensi vuonna kans.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
KESÄVALITUS
Nyt on kesä. Kesän pitäisi olla muka kiva mutta se ei ole. Sanoin vielä itselleni muutamia kuukausia sitten, että onpas kiva kun on kesä ja aivan ihanaa hei, bailataan. Enää en ajattele niin. Vihaan kesää.
Jos saisin valita, kumpi on parempi: kesä vai syöpä, en ihan heti sanoisi kyllä kesää. Odottaisin hetken ja sitten vasta sanoisin: kai se kesä on parempi, koska syöpään kuolee. Toisaalta kesä aiheuttaa syöpää, koska silloin usein paistaa aurinko ja aurinko aiheuttaa syöpää. Silti kesä ei ole yhtä kuin syöpä, joten kyllä se kesä olisi parempi.
Syöpä voi olla joskus kivakin eikä siihen välttämättä kuole. Esimerkiksi olisi ihan kiva jos olisi hassun muotoinen luomi, vaikka pepun muotoinen. Silloin saisi nauraa. Ja jos vaikka haluaa kuolla, on syöpä semmoinen hieno kuolintapa. Nolompaa olisi kuolla esim. siihen, että laittaa muovipussin päähän ja unohtaa sen siihen.
Miksi tämä kesä on niin perse:
-Olen kipeä juuri kun on parhaat ilmat ja bailuu.
-Kaikki bailut menevät päällekkäin ja sitten ei taas ole mitään vuosiin. Silti kaikki vaan bailaa paitsi minä koska olen kipeä. PERKELE, ÄLKÄÄ BAILATKO!
-En ole niin kipeä, että hakisin saikkua eli joudun olemaan TÖISSÄ kun kaikki muut vaan bailaa!
-En ole ollut kännissä melkein kolmeen viikkoon. KESÄLLÄ PITÄISI OLLA KOKO AJAN KÄNNISSÄ!
-Kaikilla muilla on hauskaa EI SAA OLLA HAUSKAA!
-YHYY YHYY vine vine KAIKKI MUUT YHYY EN MINÄ BUHUU SNIFF
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Salakieltä
Olen kuunnellut paljon raskaampaa musiikkia tänä EIKUUUU viime viikonloppuna.
En ollut muistanut sitä.
Nyt muistin ja tajusin, etten ehkä enää pidä siitä niin paljon.
BUM BUM BUM on paljon kivempaa.
BUM BUM BUM
(puhun siis sellaisesta rytmimusast jos ette tajunnu...)
P.S. Kävin äsken pelaamassa piirräjaarvaata teinien kanssa ja yksi asia minua risoi:
ne paskat vaan KIRJOTTI niitä sanoja! HOW GAY IS THAT? like " wow oot oppinu kirjottaa hiirellä, VIH VIUUU, onnitset voiton!"
En ollut muistanut sitä.
Nyt muistin ja tajusin, etten ehkä enää pidä siitä niin paljon.
BUM BUM BUM on paljon kivempaa.
BUM BUM BUM
(puhun siis sellaisesta rytmimusast jos ette tajunnu...)
P.S. Kävin äsken pelaamassa piirräjaarvaata teinien kanssa ja yksi asia minua risoi:
ne paskat vaan KIRJOTTI niitä sanoja! HOW GAY IS THAT? like " wow oot oppinu kirjottaa hiirellä, VIH VIUUU, onnitset voiton!"
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Krapulapäivän saavutuksia
Heräsin.
Söin pitsaa.
Ostin kirpputorilta ison kasan vaatteita (muun muassa ihanan Nanson kesämekon, 3€). Puin niitä päälle.
Juoksin omituisen näköisenä junaan kolmen kassin kanssa.
Istuin junassa hikisenä ja haisevana. Arvailin vastapäätä istuvan miehen ammattia. Vaihtoehtoja: (hämäräperäinen) bisnesmies, urheiluvalmentaja, hammaslääkäri, sedukoskinen. Tuijotin maisemia ja kuuntelin ääniä. Soitin puhelimella puheluita.
Pasilan sillalla näin ehkä Nina Mikkosen, joka katsoi minua inhon ilme kasvoillaan (päiväni pelastus).
Ostin kaupasta salaattiaineksia.
Dyykkasin melkein käyttämättömän pyyhekumin roskalavalta.
Jäin kadulle noin viideksi minuutiksi seuraamaan omituisesti käyttäytyvää ja jättikokoista varista, kunnes havaitsin oman käytökseni omituisuuden.
Punnitsin Provinssirock-vaihtoehtoa krapulanäkökulmasta. Todennäköisyysprosentit tippuivat kolmeenviiteen.
Tulin kotiin ja asetuin tietokoneella. Loppu.
Söin pitsaa.
Ostin kirpputorilta ison kasan vaatteita (muun muassa ihanan Nanson kesämekon, 3€). Puin niitä päälle.
Juoksin omituisen näköisenä junaan kolmen kassin kanssa.
Istuin junassa hikisenä ja haisevana. Arvailin vastapäätä istuvan miehen ammattia. Vaihtoehtoja: (hämäräperäinen) bisnesmies, urheiluvalmentaja, hammaslääkäri, sedukoskinen. Tuijotin maisemia ja kuuntelin ääniä. Soitin puhelimella puheluita.
Pasilan sillalla näin ehkä Nina Mikkosen, joka katsoi minua inhon ilme kasvoillaan (päiväni pelastus).
Ostin kaupasta salaattiaineksia.
Dyykkasin melkein käyttämättömän pyyhekumin roskalavalta.
Jäin kadulle noin viideksi minuutiksi seuraamaan omituisesti käyttäytyvää ja jättikokoista varista, kunnes havaitsin oman käytökseni omituisuuden.
Punnitsin Provinssirock-vaihtoehtoa krapulanäkökulmasta. Todennäköisyysprosentit tippuivat kolmeenviiteen.
Tulin kotiin ja asetuin tietokoneella. Loppu.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Tunnustusten kainalo
Tänään voisin tunnustaa kaikki syntini. Niitä on nolla, koska en usko niihin. Eli oleppas hyvä vaan, blogiani lukeva katolinen pappi. Voin kirjoittaa tähän nolla avemariaa. Hups, kirjoitinkin vahingossa yhden.
Harmi.
No, voin tehdä sitten yhden synnin ilmaiseksi, kun käännyn katoliseksi.
Luin kaikkien muiden blogeja ja tajusin, että minun pitäisi laittaa tänne enemmänkin kuvia kuin vain se yksi sipsipussista. Ehkä voisin pölliä yhden netistä.
Nyt blogistani tulee entistä suositumpi, huraa!
Harmi.
No, voin tehdä sitten yhden synnin ilmaiseksi, kun käännyn katoliseksi.
Luin kaikkien muiden blogeja ja tajusin, että minun pitäisi laittaa tänne enemmänkin kuvia kuin vain se yksi sipsipussista. Ehkä voisin pölliä yhden netistä.
Nyt blogistani tulee entistä suositumpi, huraa!
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Ainon töissä kirjoittamia huonoja runoja
1. (en anna näille nimiä vaan numeroita, koska ne eivät muuta ansaitse) (eivät myöskään isoja alkukirjaimia) (sulkeet eivät kuulu runoon)
olipa kerran töissä
ihan saatanan tylsää
silloin iski iso rottaparvi Helsinkiin
ja söi kaikki ihmiset
oli helppo pölliä kaikki rahat
eikä tarvinnut tehdä töitä
oli yksinäistä mutta onneksi myös paljon rahaa
eikä tarvinnut tehdä töitä
2. in english, said the butler (tämä saa nimen mutta ei vieläkään isoja alkukirjaimia)
please, pass me the stupid ending
of this stupid poem
oh, here you go, sir
4. (skippaan kolmosen koska se olisi varmasti ollut ihan paska)
osaan kirjoittaa näppäimistökoneella
mutten nukkuessani
jos olisin unissajuttujatekijä
osaisin myös nukkuessani
kirjoittaa näppäimistökoneella
5.
kuinka monta runoa
riittää
kuinka monta
ennen kuin
painan terällä ranteeni auki
näin monta
(koska kyllästyin)
olipa kerran töissä
ihan saatanan tylsää
silloin iski iso rottaparvi Helsinkiin
ja söi kaikki ihmiset
oli helppo pölliä kaikki rahat
eikä tarvinnut tehdä töitä
oli yksinäistä mutta onneksi myös paljon rahaa
eikä tarvinnut tehdä töitä
2. in english, said the butler (tämä saa nimen mutta ei vieläkään isoja alkukirjaimia)
please, pass me the stupid ending
of this stupid poem
oh, here you go, sir
4. (skippaan kolmosen koska se olisi varmasti ollut ihan paska)
osaan kirjoittaa näppäimistökoneella
mutten nukkuessani
jos olisin unissajuttujatekijä
osaisin myös nukkuessani
kirjoittaa näppäimistökoneella
5.
kuinka monta runoa
riittää
kuinka monta
ennen kuin
painan terällä ranteeni auki
näin monta
(koska kyllästyin)
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Kello lähenee. Tietokone kuumenee. Yhdistymisiä tapahtuu. Hitler on taas televisiossa.
Ruumiiseen sattuu. Tyhmä fysiikka.
Kaloreita vatsassa; osa eläinperäisiä.
Käsiin sattuu. Nekin ovat osa ruumista eli kerroin tämän jo.
Jotain vain piti sattua enkä keksinyt parempaakaan.
En tiedä oikeasti, sattuuko mitään muuta kuin minua ikinä.
Ne voivat vaikka huijata.
En minä oikeasti luule, että te huijaatte.
Ruumiiseen sattuu. Tyhmä fysiikka.
Kaloreita vatsassa; osa eläinperäisiä.
Käsiin sattuu. Nekin ovat osa ruumista eli kerroin tämän jo.
Jotain vain piti sattua enkä keksinyt parempaakaan.
En tiedä oikeasti, sattuuko mitään muuta kuin minua ikinä.
Ne voivat vaikka huijata.
En minä oikeasti luule, että te huijaatte.
tiistai 19. toukokuuta 2009
Creapyjä asioita
Isot urheilukassit
Niissä on jotain todella karmivaa. Ehkä se johtuu siitä, että en ole ikinä harrastanut mitään urheilulajia, jossa pitäisi olla kuution kokoinen varustesäkki, joten minulla ei ole hajuakaan, mitä niissä oikein kannetaan. Ehkä jotain pöllittyjä ruumiinosia.
Isot kuopat
Hyi. Nämä ovat pelottaneet minua pienestä asti. Silloin näin usein kummallista painajaista, jossa ensin oli rauhallinen ja siisti puisto, jossa kasvoi kukka. Silmänräpäyksessä puisto muuttuikin jättimäiseksi kaivintyömaakuopaksi.
Kuoppa on sitä, että jossain ei ole mitään. Sen käsittäminen on vaikeaa, koska itse on jotain. Jos haluaisin kiduttaa itseäni, alkaisin pohtia sitä, että kaikki on suurimmaksi osaksi tyhjää.
Samaan kategoriaan kuuluvat avaruuden tyhjät alueet, luolat ja syvät uima-altaat.
Kolmas juttu pitäis vielä keksiä, joku iso
Dodo tuli ensimmäisenä mieleen ja se saa nyt kelvata, vaikkei ollutkaan kai kauhean iso.
Laajennetaan hieman dodoista:
Töissä joku kertoi hassun jutun aiheesta "kids say the darnest things". Lapselta oli kysytty, mihin hänen mummonsa oli kuollut ja lapsi oli vastannut "sukupuuttoon". Hahhah, onpas hauska lapsi.
Meinasin olla näsäviisas ja sanoa: hahaa, niinhän mummo kuolikin sukupuuttoon koska oli periaatteessa viimeinen lajiaan! Onneksi en sanonut, sillä kun "loistavan oivalluksen" omahyväinen jälkihehku alkoi hiipua, tajusin, ettei mummi kuollutkaan sukupuuttoon.
Hänhän oli lisääntynyt.
...
Joo vautsi-vau-vau mikä oivallus
hankkikaa kaikki paljon lapsia
jne.
Niissä on jotain todella karmivaa. Ehkä se johtuu siitä, että en ole ikinä harrastanut mitään urheilulajia, jossa pitäisi olla kuution kokoinen varustesäkki, joten minulla ei ole hajuakaan, mitä niissä oikein kannetaan. Ehkä jotain pöllittyjä ruumiinosia.
Isot kuopat
Hyi. Nämä ovat pelottaneet minua pienestä asti. Silloin näin usein kummallista painajaista, jossa ensin oli rauhallinen ja siisti puisto, jossa kasvoi kukka. Silmänräpäyksessä puisto muuttuikin jättimäiseksi kaivintyömaakuopaksi.
Kuoppa on sitä, että jossain ei ole mitään. Sen käsittäminen on vaikeaa, koska itse on jotain. Jos haluaisin kiduttaa itseäni, alkaisin pohtia sitä, että kaikki on suurimmaksi osaksi tyhjää.
Samaan kategoriaan kuuluvat avaruuden tyhjät alueet, luolat ja syvät uima-altaat.
Kolmas juttu pitäis vielä keksiä, joku iso
Dodo tuli ensimmäisenä mieleen ja se saa nyt kelvata, vaikkei ollutkaan kai kauhean iso.
Laajennetaan hieman dodoista:
Töissä joku kertoi hassun jutun aiheesta "kids say the darnest things". Lapselta oli kysytty, mihin hänen mummonsa oli kuollut ja lapsi oli vastannut "sukupuuttoon". Hahhah, onpas hauska lapsi.
Meinasin olla näsäviisas ja sanoa: hahaa, niinhän mummo kuolikin sukupuuttoon koska oli periaatteessa viimeinen lajiaan! Onneksi en sanonut, sillä kun "loistavan oivalluksen" omahyväinen jälkihehku alkoi hiipua, tajusin, ettei mummi kuollutkaan sukupuuttoon.
Hänhän oli lisääntynyt.
...
Joo vautsi-vau-vau mikä oivallus
hankkikaa kaikki paljon lapsia
jne.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
hohoo
ainon kirjoittamia juttuja
lallouuuuuuu
tuo yläpuolinen ei ole sana
kirjoitin sen vain koska teki mieli painella tietokoneen näppäimiä
hassua, että semmoiseenkin voi tulla himo
mahdollisia vastauksia itseltäni kysymiini kysymyksiin:
ehkä minun pitäisi vain opetella kirjoittamaan
pelottaa vain, että tallennan kaikki kirjoitukseni tämän epävakaan koneen muistiin
ja kun se kärähtää, häviävät kaikki ajatukseni
silti
varakopioiden ottaminen tuntuu turhalta toimenpiteeltä
eikö minulla pitäisi olla oikeus siihen, että täälläkin tieto säilyy
minuakin ällöttää välillä typerä itsestääntietoinen kirjoitustapani
en haluaisi analysoida sitä puhki, joten jätetään se tähän
tajusin juuri, että en ole tarvinnut uuutta tietokonetta vaan uuden kirjoituskoneen
en haluaisi julkaista tätä mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä koneeni ei anna tallentaa tiedostoja
lallouuuuuuu
tuo yläpuolinen ei ole sana
kirjoitin sen vain koska teki mieli painella tietokoneen näppäimiä
hassua, että semmoiseenkin voi tulla himo
mahdollisia vastauksia itseltäni kysymiini kysymyksiin:
ehkä minun pitäisi vain opetella kirjoittamaan
pelottaa vain, että tallennan kaikki kirjoitukseni tämän epävakaan koneen muistiin
ja kun se kärähtää, häviävät kaikki ajatukseni
silti
varakopioiden ottaminen tuntuu turhalta toimenpiteeltä
eikö minulla pitäisi olla oikeus siihen, että täälläkin tieto säilyy
minuakin ällöttää välillä typerä itsestääntietoinen kirjoitustapani
en haluaisi analysoida sitä puhki, joten jätetään se tähän
tajusin juuri, että en ole tarvinnut uuutta tietokonetta vaan uuden kirjoituskoneen
en haluaisi julkaista tätä mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä koneeni ei anna tallentaa tiedostoja
torstai 14. toukokuuta 2009
Buuhuu
Tänään tuijottelin ihania 11-vuotiaita ballerinoja ja tajusin, ettei minusta ikinä tule balettitanssijaa. Se surustutti minua. Olen aina kuvitellut, että voin tehdä mitä vain ja kyllä elämässä ehtii. Totuus on, että eipäs ehdikään. Pitää tehdä valintoja ja elää niiden kanssa ikuisesti tai ainakin siihen asti, että muuttaa mielensä.
Tiede-lehdessä luki, että ihmisen henkiset kyvyt ovat parhaimmillaan 22-27 vuotiaana. Olen juuri sen ikäinen! Se meinaa sitä, että minulla on 3 vuotta aikaa fiilistellä älyni kanssa ja sen jälkeen lähden luisumaan kohti hautausmaata tai Gangesia tai mitä vaan kuolleidensijoittamispaikkaa silloin käytetäänkään. Kuinka masentavaa.
Kaikkein kamalinta olisi masentuminen juuri nyt. Silloinhan pilaisin parhaimpia vuosiani siihen, että negailen niiden olevan parhaimpia vuosiani. Kuinka typerää se olisi. Onneksi olen henkisesti parhaimmillani, joten en masennu. Masentuminen ei muutenkaan sovi imagooni, vaikka välillä kyllä tekisi mieli kokeilla sitäkin.
Siksi ajattelin, että voisin alkaa keskittyä semmoisiin juttuihin, mitkä on kivoja. Teenkin nyt kirjallisen lupauksen, että lähiaikoina alan seuraaviin toimiin:
-opettelen käyttämään kameraa kunnolla, otan paljon kuvia ja kehitän niitä.
-hängään kivojen ihmisten kanssa
-käyn taidenäyttelyissä
-teen sen saatanan sarjakuvan
-opettelen laulamaan (koska yksi flirttaileva oopperalaulunopettaja sanoi, että minulla on laulajan kasvonmuodot, kihihi)
-kirjoitan runoi (mutta niitä ei kyllä mihkää laiteta koska ne on gay)
-harrastan muutenkin taidetta
So very, very gay. Oksetan itseäni.
Tiede-lehdessä luki, että ihmisen henkiset kyvyt ovat parhaimmillaan 22-27 vuotiaana. Olen juuri sen ikäinen! Se meinaa sitä, että minulla on 3 vuotta aikaa fiilistellä älyni kanssa ja sen jälkeen lähden luisumaan kohti hautausmaata tai Gangesia tai mitä vaan kuolleidensijoittamispaikkaa silloin käytetäänkään. Kuinka masentavaa.
Kaikkein kamalinta olisi masentuminen juuri nyt. Silloinhan pilaisin parhaimpia vuosiani siihen, että negailen niiden olevan parhaimpia vuosiani. Kuinka typerää se olisi. Onneksi olen henkisesti parhaimmillani, joten en masennu. Masentuminen ei muutenkaan sovi imagooni, vaikka välillä kyllä tekisi mieli kokeilla sitäkin.
Siksi ajattelin, että voisin alkaa keskittyä semmoisiin juttuihin, mitkä on kivoja. Teenkin nyt kirjallisen lupauksen, että lähiaikoina alan seuraaviin toimiin:
-opettelen käyttämään kameraa kunnolla, otan paljon kuvia ja kehitän niitä.
-hängään kivojen ihmisten kanssa
-käyn taidenäyttelyissä
-teen sen saatanan sarjakuvan
-opettelen laulamaan (koska yksi flirttaileva oopperalaulunopettaja sanoi, että minulla on laulajan kasvonmuodot, kihihi)
-kirjoitan runoi (mutta niitä ei kyllä mihkää laiteta koska ne on gay)
-harrastan muutenkin taidetta
So very, very gay. Oksetan itseäni.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Älä suutu, Jack Black
Nyt on pakko kirjoittaa, koska tuo edellinen teksti on ihan sairaan ärsyttävä enkä halua, että se on tässä ensimmäisenä esillä silloin, kun Jack Black tulee lukemaan blogiani. Tiedän, että se päivä on lähempänä kuin koskaan - varsinkin nyt, kun mainitsin Jack Blackin. Kun Jaska ensi kerran guuglailee nimeään, hän löytää varmasti tiensä myös tänne ja on ihan sillee "uuh mikä ihana blogi" ja lähettää minulle karkkia.
En tiedä, onko jenkeissä kauhean hyviä karkkeja. Ne syövät siellä vain jotain tylsiä hedelmäkarkkeja ja suklaata. Siiri kerran sai jenkkikarkkeja, eikä se suklaa ainakaan ollut kauhean namskulia. Vaikka voihan niillä olla enemmänkin jotain suklaita mutta se kyseinen ainakin oli ihan pierujen makuista. Eivätkä syö salmiakkia (paitsi ehkä ne alkoholisoituneet suomalaisemigrantit tekevät siellä jotain kotipolttoista salmiakkia mutta tuskinpa sitä kaikissa kaupoissa myydään).
Nyt Jack Black on varmaan kauhean loukkaantunut, kun haukun kauheasti jenkkikarkkeja, eikä sitten lähetäkään minulle mitään. Ja veikkaan, että Jack Blackin kokoisella kaverilla on aika läheinen suhde karamelleihin, joten tämä on nyt vähän sama kuin haukkuisin hänen äitiään. En kyllä haluaisi haukkua hänen äitiään mutta hänen vaimoaan voisin. Se muija on liian hyvännäköinen! Ei varmasti ole yhtä hauska kuin minä.
No nyt Jack viimeistään suuttui, eikä lue pidemmälle eikä näe tyhmiä öö hommajuttujani eikä ikinä ajattele et vau mikä blogi vaan et "hyi mikä paskablogi miks opettelin suomea tän takia ja ai on olemassa tollanen käännösjuttu niin ei ois ikinä tarvinnu edes opetella suomea eli ihan paskaa kaikki tämä vaiva ja mikä siitä palkkana voi jumalauta tapan itseni".
Mutta muistakaa Jack ja te muutkin ihmiset ja lukutaitoiset eläimet: itsemurha ei ole mikään hyvä vaihtoehto ikinä. Aina voi muuttaa mieltään paitsi kuolleena (kai).
(Tekevätkö eläimet itsemurhia? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta niin paljon, että jaksaisin etsiä tietoa.)
En tiedä, onko jenkeissä kauhean hyviä karkkeja. Ne syövät siellä vain jotain tylsiä hedelmäkarkkeja ja suklaata. Siiri kerran sai jenkkikarkkeja, eikä se suklaa ainakaan ollut kauhean namskulia. Vaikka voihan niillä olla enemmänkin jotain suklaita mutta se kyseinen ainakin oli ihan pierujen makuista. Eivätkä syö salmiakkia (paitsi ehkä ne alkoholisoituneet suomalaisemigrantit tekevät siellä jotain kotipolttoista salmiakkia mutta tuskinpa sitä kaikissa kaupoissa myydään).
Nyt Jack Black on varmaan kauhean loukkaantunut, kun haukun kauheasti jenkkikarkkeja, eikä sitten lähetäkään minulle mitään. Ja veikkaan, että Jack Blackin kokoisella kaverilla on aika läheinen suhde karamelleihin, joten tämä on nyt vähän sama kuin haukkuisin hänen äitiään. En kyllä haluaisi haukkua hänen äitiään mutta hänen vaimoaan voisin. Se muija on liian hyvännäköinen! Ei varmasti ole yhtä hauska kuin minä.
No nyt Jack viimeistään suuttui, eikä lue pidemmälle eikä näe tyhmiä öö hommajuttujani eikä ikinä ajattele et vau mikä blogi vaan et "hyi mikä paskablogi miks opettelin suomea tän takia ja ai on olemassa tollanen käännösjuttu niin ei ois ikinä tarvinnu edes opetella suomea eli ihan paskaa kaikki tämä vaiva ja mikä siitä palkkana voi jumalauta tapan itseni".
Mutta muistakaa Jack ja te muutkin ihmiset ja lukutaitoiset eläimet: itsemurha ei ole mikään hyvä vaihtoehto ikinä. Aina voi muuttaa mieltään paitsi kuolleena (kai).
(Tekevätkö eläimet itsemurhia? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta niin paljon, että jaksaisin etsiä tietoa.)
tiistai 5. toukokuuta 2009
!!ÄRH!
Ärsyttävää, kun koneet eivät ole vielä niin kehittyneitä, että meidän ei tarvitsisi käyttää aivokapasiteettia niiden käyttämiseksi. Samalla tavalla kuin ihmisen elimet ovat hänen sisällään: tarjoavat elämän säilymisen, kun ihmisen tehtävä on keskittyä eteenpäinpääsyyn ja luoda uutta, isompaa systeemiä.
Eli vituttaa, kun joudun tappelemaan wlanin kanssa, enkä voi keskittyä facebook-tuijottamiseen. Luulen, että Facebook on vastustajan puolella. Vastustajalla tarkoitan sellaista konetta, joka haluaa repiä ihmiset irti kehityksestä ja tehdä jotain ihan uutta. Itse vastustan tällaista supercyber-ajattelua.
Eli vituttaa, kun joudun tappelemaan wlanin kanssa, enkä voi keskittyä facebook-tuijottamiseen. Luulen, että Facebook on vastustajan puolella. Vastustajalla tarkoitan sellaista konetta, joka haluaa repiä ihmiset irti kehityksestä ja tehdä jotain ihan uutta. Itse vastustan tällaista supercyber-ajattelua.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Uusi teksti kolmannessa persoonassa
"Hmm..." Hän ei tiennyt mistä kirjoittaa. Pitkän tai oikeastaan kolmen ja puolen sekunnin pohdinnan jälkeen hän päätyi suolaan.
Sitten hän tajusi, ettei tiennyt mitään suolasta. Sitä tuli merestä tai joistain kivistä. Oli muutakin suolaa kuin ruokasuolaa, joka tarkoittaa kemian kielellä natriumkloridia. Suola ei ylipäätään kiinnostanut vaikka sillä tai niillä olikin luultavasti suuri merkitys elämän kannalta.
Kaikesta ei vain ehtinyt olla kiinnostunut. Lopullinen ongelma olikin, mikä on sellainen aihe, josta kannatti olla loputtoman kiinnostunut. Aina, kun johonkin ongelmaan alkoikin hahmottua loppuratkaisu, alkoi samalla mielenkiinto sitä kohtaan hiipua. Siitä hän päätyi sellaiseen päätelmään, että kannatti valita mahdollisimman monimutkainen aihe.
Sellainen voisi olla - hilipatihippan-hippitekstiä - elämä.
Sitten hän tajusi, ettei tiennyt mitään suolasta. Sitä tuli merestä tai joistain kivistä. Oli muutakin suolaa kuin ruokasuolaa, joka tarkoittaa kemian kielellä natriumkloridia. Suola ei ylipäätään kiinnostanut vaikka sillä tai niillä olikin luultavasti suuri merkitys elämän kannalta.
Kaikesta ei vain ehtinyt olla kiinnostunut. Lopullinen ongelma olikin, mikä on sellainen aihe, josta kannatti olla loputtoman kiinnostunut. Aina, kun johonkin ongelmaan alkoikin hahmottua loppuratkaisu, alkoi samalla mielenkiinto sitä kohtaan hiipua. Siitä hän päätyi sellaiseen päätelmään, että kannatti valita mahdollisimman monimutkainen aihe.
Sellainen voisi olla - hilipatihippan-hippitekstiä - elämä.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Ainorottaa itkettää
Minulla on tänään ihan oikea ärrinmurrin-päivä. Kaikki on ihan kenkusti! Oikeastihan mikään ei ole kenkusti mutta silti kenkuttaa. Siksi ajattelin, että voisi olla hyvä kirjoittaa tällainen skitsofrenisen feministin proosakokoelman ensimmäinen sivu.
Kaikki pahatus johtuu varmasti siitä, että olen nainen. (Tämä ei ole tarina kuukautistista, älkööt peljättö.) Naisena minulla on kaikkia tyhmiä mielialanvaihteluita ja verenvuotoja (okei, on tämä tarina kuukautista). Naisena muutan mieltäni koko ajan, puhun paljon ja olen vain haiseva kasa aamupahoinvointeja.
Mutta oikeasti: mikään ei johdu siitä, että olen nainen, koska olen femakko ja femakot eivät usko biologiaan tai kemiaan. Kaikki ongelmat johtuvat kontekstista. Tyhmät kontekstit! Jos niitä ei olisi, maailma olisi kauniimpi ja yksinkertaisempi paikka. Asiat olisivat niitä asioita, mitä ne ovat. Ne eivät olisi "toiseutta" tai jotain muuta yhtä tyhmää.
Olisipa ihanaa olla atomi tai joku muu pieni niin ei tarvitsisi ajatella muuta kuin suhdetta muihin atomeihin. Paitsi atominkin elämä taitaa olla aika monimutkaista. Perkele.
Anteeksi aivo-oksennuksestasi minä, joka luen tämän myöhemmin ja minä, joka nolostun siitä, kun huomaan puhuvani blogissani liikaa itselleni ja blogini olemassaolosta.
Kaikki pahatus johtuu varmasti siitä, että olen nainen. (Tämä ei ole tarina kuukautistista, älkööt peljättö.) Naisena minulla on kaikkia tyhmiä mielialanvaihteluita ja verenvuotoja (okei, on tämä tarina kuukautista). Naisena muutan mieltäni koko ajan, puhun paljon ja olen vain haiseva kasa aamupahoinvointeja.
Mutta oikeasti: mikään ei johdu siitä, että olen nainen, koska olen femakko ja femakot eivät usko biologiaan tai kemiaan. Kaikki ongelmat johtuvat kontekstista. Tyhmät kontekstit! Jos niitä ei olisi, maailma olisi kauniimpi ja yksinkertaisempi paikka. Asiat olisivat niitä asioita, mitä ne ovat. Ne eivät olisi "toiseutta" tai jotain muuta yhtä tyhmää.
Olisipa ihanaa olla atomi tai joku muu pieni niin ei tarvitsisi ajatella muuta kuin suhdetta muihin atomeihin. Paitsi atominkin elämä taitaa olla aika monimutkaista. Perkele.
Anteeksi aivo-oksennuksestasi minä, joka luen tämän myöhemmin ja minä, joka nolostun siitä, kun huomaan puhuvani blogissani liikaa itselleni ja blogini olemassaolosta.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
SLURPS
Minun piti puhua uskonnosta mutta en pysty, koska olen niin krapulassa. En myöskään haluaisi puhua krapulasta mutta luulen ettei ole muita vaihtoehtoja. Ajattelin kuitenkin yrittää taistella väistämättömyyttä vastaan ja pakottaa itseni suoltamaan jotain muuta kuin typeriä "tuntuu kuin joku olisi syöttänyt yöllä ruumistani rotille" -darraläppiä.
Nyt kun tässä kirjoitellaan niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että on paha olo. Tämä tosin johtuu krapulasta eli todella typerää, Aino. Juuri sanoit, ettet halua puhua krapulasta. Voisin tosin keksiä jonkun muun syyn pahalle ololle. Se voisi johtua vaikka ebolasta, koska luulen sen tuntuvan vähän tältä. En ole tosin viime aikoina (tai jos ollaan kusettamati: ikinä) käynyt missään ebolamaassa. Linnut olisivat voineet tuoda ebolan minulle tuliaiseksi. Siksi vastustan lintujen maahanmuuttoa. Toiseksi ne paskiaiset tulevat tänne vain viettämään kesää eivätkä siten joudu kärsimään pimeästä pierutalvesta meidän muiden veronmaksajien kanssa. Eivätpä taida maksaa verojakaan, superpaskiaiset! Ehdottaisin siis, että Suomen ympärille rakennetaan iso kupu, josta pääsee vain tietullin maksamalla läpi. Riikinkukkojen, strutsien ja muiden mageiden lintujen ei tarvitse maksaa, koska ne ovat niin hauskoja.
Nyt kun tässä kirjoitellaan niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että on paha olo. Tämä tosin johtuu krapulasta eli todella typerää, Aino. Juuri sanoit, ettet halua puhua krapulasta. Voisin tosin keksiä jonkun muun syyn pahalle ololle. Se voisi johtua vaikka ebolasta, koska luulen sen tuntuvan vähän tältä. En ole tosin viime aikoina (tai jos ollaan kusettamati: ikinä) käynyt missään ebolamaassa. Linnut olisivat voineet tuoda ebolan minulle tuliaiseksi. Siksi vastustan lintujen maahanmuuttoa. Toiseksi ne paskiaiset tulevat tänne vain viettämään kesää eivätkä siten joudu kärsimään pimeästä pierutalvesta meidän muiden veronmaksajien kanssa. Eivätpä taida maksaa verojakaan, superpaskiaiset! Ehdottaisin siis, että Suomen ympärille rakennetaan iso kupu, josta pääsee vain tietullin maksamalla läpi. Riikinkukkojen, strutsien ja muiden mageiden lintujen ei tarvitse maksaa, koska ne ovat niin hauskoja.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Seuraavaksi: muuta
http://uskotoivorakkaus.fi/
Teeppä huviksesi tuolta "kuka olisit ollut Jeesuksen aikana" -testi.
Mulle tuli "olisit voinut olla kuollut."
Priceless fun.
Teeppä huviksesi tuolta "kuka olisit ollut Jeesuksen aikana" -testi.
Mulle tuli "olisit voinut olla kuollut."
Priceless fun.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Ainon pään tilanne tällä hetkellä
Huomaan alkaneeni kiintyä blogiini. Tämä on toinen postaus tänään. Toinen. Se on aika mones. Ei kuitenkaan yhtä mones kuin esimerkiksi tuhannes.
Pidän matematiikkavitseistä mutta en ole kauhean hyvä keksimään niitä itse. Siksi käytän isoja numeroita kuten miljördääri tai kaksi. Ne ovat aina hauskoja, oli sitten kyse häistä tai hautajaisista. Ei loukata ketään. Paitsi ehkä sellaista, jonka sukulaisia kuoli gulagissa juuri sen numeron verran. Olisi hyvä, jos niitä sukulaisia olisi delannut vaikka 298876,42 niin aika harvoin käyttäisin sellaista numeroa blogissani. Paitsi nyt, ja anteeksi että loukkasin.
Viisi. Kaksikymmentä neljä ja puoli. [x, y] ~20 π ∞ [x, y, z, å, ä, ö, ∞]
Pidän matematiikkavitseistä mutta en ole kauhean hyvä keksimään niitä itse. Siksi käytän isoja numeroita kuten miljördääri tai kaksi. Ne ovat aina hauskoja, oli sitten kyse häistä tai hautajaisista. Ei loukata ketään. Paitsi ehkä sellaista, jonka sukulaisia kuoli gulagissa juuri sen numeron verran. Olisi hyvä, jos niitä sukulaisia olisi delannut vaikka 298876,42 niin aika harvoin käyttäisin sellaista numeroa blogissani. Paitsi nyt, ja anteeksi että loukkasin.
Viisi. Kaksikymmentä neljä ja puoli. [x, y] ~20 π ∞ [x, y, z, å, ä, ö, ∞]
Anteeksi: Uniblogi
Tiedän, että kaikki miinus 10 lukijaani lopettivat tämän lukemisen otsikkoon, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla muiden ihmisten unista. Ikinä. Nyt on kuitenkin semmoinen olo notta voisinpa kertoa kaikille hieman äskeisestä unestani, kun se oli kerta niin hassu.
Kyse oli krapulaisesta päiväunesta, jotka ovat lempiuniani. Näissä sisällön kontrollointi tapahtuu kaikkein helpoimmin. En kyllä kauheasti harrasta sellaista, koska en ole niin hyvä keksimään sisältöä omiin uniini kuin minä itse.
Krapulaiseen ihmepäiväuneen tarvitaan aivan tietynlaiset olosuhteet, joista en ole ihan täysin selvillä. Empiirisissä tutkimuksissa olen kuitenkin havainnut, että tarvitaan ainakin massiivinen, parhaassa tapuksessa viskillä ja kirkkailla hankittu kokovartalokrapula. Ensimmäisen heräämisen jälkeen lisätään nestettä sekä ruokaa. Sekoitetaan hieman ja asettaudutaan takaisin sänkyyn makuuasentoon. Tämän voi tehdä joko pian ensimmäisen heräämisen jälkeen tai odottaa pidempään, kuten tänään tein tällä kertaa. Tämän jälkeen syntyy eräänlainen omituinen valveen ja unen välitila.
Mennään sitten sisältöön.
Mies makaa kadulla. Hänellä on monta metriä pitkät penis, varvas ja sormi, jotka osoittaisivat ylöspäin, jos hän pystyisi liikkumaan mutta niiden takia hän ei voi kuin maata kadulla. Näyn takia alan nauraa holtittomasti, mikä herättää minut ja tajuan nähneeni unta.
Kuva oli kuitenkin niin hauska, että jatkan nauramista, ja herään uudestaan tajuten, että tämäkin oli ollut unta.
Minulla on silmät kiinni ja huudan poikaystävääni Listoa. Hän on samassa huoneessa tietokoneella, ja kerron hänelle unestani vieläkin nauraen. Herään taas ja tajuan TAAS nähneeni unta. Huudan Listoa uudestaan, ja nyt hän on samassa huoneessa mutta lattialla askartelemassa (hyvin tyypillistä miehille). Kysyn häneltä, onko hän ollut huoneessa koko ajan ja hän vastaa kyllä. Kerron hänelle hassusta unestani ja miehestä. Hänkin nauraa. Jatkan uniani, välillä heräillen kysyäkseni Listolta, olenko kertonut hänelle jo unestani. Vastaus on aina kyllä.
Myöhemmin herään oikeasti, huudan Listoa ja kysyn häneltä, onko hän käynyt huoneessa ja olenko kertonut hänelle hassusta unestani. Hän kertoo, ettei ole käynyt huoneessa koko aikana, kun olen nukkunut. Minua hieman kyrsii, kun joudun vielä kerran kertomaan hänelle hassusta unestani mutta onneksi se on hänen mielestään edes vähän huvittava.
Tapahtui paljon muutakin, esimerkiksi hyvin erotiikkapainotteisia juttuja joihin liittyy keski-ikäisiä miehiä saunassa firman bileissä. En kuitenkaan halua ajaa pois enempää lukijoita, sillä tämän tekstin aikana lukijamäärä on tippunut lähemmäs miinus sataa. Ja tämähän on perhe-blogi. Ja sit kans käsii alkaa väsyttää ja pitää mennä Facebookkiin katsomaan, onko joku tykännyt statuksestani.
Kyse oli krapulaisesta päiväunesta, jotka ovat lempiuniani. Näissä sisällön kontrollointi tapahtuu kaikkein helpoimmin. En kyllä kauheasti harrasta sellaista, koska en ole niin hyvä keksimään sisältöä omiin uniini kuin minä itse.
Krapulaiseen ihmepäiväuneen tarvitaan aivan tietynlaiset olosuhteet, joista en ole ihan täysin selvillä. Empiirisissä tutkimuksissa olen kuitenkin havainnut, että tarvitaan ainakin massiivinen, parhaassa tapuksessa viskillä ja kirkkailla hankittu kokovartalokrapula. Ensimmäisen heräämisen jälkeen lisätään nestettä sekä ruokaa. Sekoitetaan hieman ja asettaudutaan takaisin sänkyyn makuuasentoon. Tämän voi tehdä joko pian ensimmäisen heräämisen jälkeen tai odottaa pidempään, kuten tänään tein tällä kertaa. Tämän jälkeen syntyy eräänlainen omituinen valveen ja unen välitila.
Mennään sitten sisältöön.
Mies makaa kadulla. Hänellä on monta metriä pitkät penis, varvas ja sormi, jotka osoittaisivat ylöspäin, jos hän pystyisi liikkumaan mutta niiden takia hän ei voi kuin maata kadulla. Näyn takia alan nauraa holtittomasti, mikä herättää minut ja tajuan nähneeni unta.
Kuva oli kuitenkin niin hauska, että jatkan nauramista, ja herään uudestaan tajuten, että tämäkin oli ollut unta.
Minulla on silmät kiinni ja huudan poikaystävääni Listoa. Hän on samassa huoneessa tietokoneella, ja kerron hänelle unestani vieläkin nauraen. Herään taas ja tajuan TAAS nähneeni unta. Huudan Listoa uudestaan, ja nyt hän on samassa huoneessa mutta lattialla askartelemassa (hyvin tyypillistä miehille). Kysyn häneltä, onko hän ollut huoneessa koko ajan ja hän vastaa kyllä. Kerron hänelle hassusta unestani ja miehestä. Hänkin nauraa. Jatkan uniani, välillä heräillen kysyäkseni Listolta, olenko kertonut hänelle jo unestani. Vastaus on aina kyllä.
Myöhemmin herään oikeasti, huudan Listoa ja kysyn häneltä, onko hän käynyt huoneessa ja olenko kertonut hänelle hassusta unestani. Hän kertoo, ettei ole käynyt huoneessa koko aikana, kun olen nukkunut. Minua hieman kyrsii, kun joudun vielä kerran kertomaan hänelle hassusta unestani mutta onneksi se on hänen mielestään edes vähän huvittava.
Tapahtui paljon muutakin, esimerkiksi hyvin erotiikkapainotteisia juttuja joihin liittyy keski-ikäisiä miehiä saunassa firman bileissä. En kuitenkaan halua ajaa pois enempää lukijoita, sillä tämän tekstin aikana lukijamäärä on tippunut lähemmäs miinus sataa. Ja tämähän on perhe-blogi. Ja sit kans käsii alkaa väsyttää ja pitää mennä Facebookkiin katsomaan, onko joku tykännyt statuksestani.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Buddhalaisuudesta ja viinasta
Viime viikolla innostuin sikana buddhalaisuudesta, koska Valtaojaki! Ja Maija! Ja Lisa Simpson!
Tottakai mainostin asiaa kauheasti niille tutuilleni, jotka ehkä pitävät minua hieman, hmm... kyynisenä ja tieteellisen kylmänä. Nyt he näkisivät kaiken lämmön ja syvällisyyden sisälläni.
No, sitten menin lukemaan netistä jotain buddhalaista meditaatiohjetta. Ohjeessa luki "energia" jossain hippimerkityksessä.
Siihen loppui pitkä tieni buddhalaisena.
Henkisyydestä puheenollen,
katselin tässä ensi viikon kalenteriani ja maksani meinasi saman tien tehdä itsemurhan.
alkuviikko: tenttejä
keskiviikko: sitsit
torstai: luentoja ja krapula koko päivän + joku tyhmä oppiainetapaaminen
perjantai: tuparit + jotku danssibailut
lauantai: synttärituparit
sunnuntai: ei maksaa eikä millä maksaa
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
Tottakai mainostin asiaa kauheasti niille tutuilleni, jotka ehkä pitävät minua hieman, hmm... kyynisenä ja tieteellisen kylmänä. Nyt he näkisivät kaiken lämmön ja syvällisyyden sisälläni.
No, sitten menin lukemaan netistä jotain buddhalaista meditaatiohjetta. Ohjeessa luki "energia" jossain hippimerkityksessä.
Siihen loppui pitkä tieni buddhalaisena.
Henkisyydestä puheenollen,
katselin tässä ensi viikon kalenteriani ja maksani meinasi saman tien tehdä itsemurhan.
alkuviikko: tenttejä
keskiviikko: sitsit
torstai: luentoja ja krapula koko päivän + joku tyhmä oppiainetapaaminen
perjantai: tuparit + jotku danssibailut
lauantai: synttärituparit
sunnuntai: ei maksaa eikä millä maksaa
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Ruokablogi numero Zwei
Haluaisin tällä kertaa keskustella itseni kanssa kasvissyönnistä eli suomeksi eläinperäisen ruoan välttämisestä sen eri rankkuusasteilla.
Monille äärilihansyöjille jo pelkkä ajatus kasvissyönnistä nostaa karvat pystyyn ja biologinen refleksi laukaisee pitkän puheripulin ituhipeistä ja siitä, kuinka ne luulevat sähkön tulevan pistorasiasta. Eihän pelkällä salaatilla voi elää!
Voisi kuvitella asioiden hieman muuttuneen viime vuosien aikana ja näiden tällaisten "lihajunttienkin" alkaneen tajuta lihansyönnin haittapuolia. Nykyään voi lihansyöntiä karsia vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, eikä vain siksi, että on joku tyhmä lehmien ja kanojen halailija.
Aina pitää kuitenkin muistaa oman tuttavapiirin todellisuutta vääristävä vaikutus. Marttiina Aitolehtikin oli aika varma siitä, että puolella suomalaisnaisista on silikonit ja perusti tämän mielipiteensä empiirisiin tutkimuksiin omassa kaveripiirissään. Minun kaveripiirissäni taas on aika paljon vegaaneja ja ihan tavis-vegejäkin, joten on hyvin mahdollista, ettei jossain perä-kainuussa ole välttämättä kuultukaan kasvissyönnistä.
(Loppu tulee vähän tiivistettynä, koska olen laiska.)
vähensin lihansyöntiä mutta en lopettanut koska on liha välillä hyvää eikä oo kiva olla ilkee itselleen mutta nyt oon huomannut että en oikeastaan kauheasti halua syödä lihaa enkä varsinkaan mitään hunajamarinoituja-ihansamamikäliha-suikaleita hyi yäk niin paljon kuin ennen vaan on alkanut enemmän tehdä mieli esim jotain sikahyviä juttuja joista oon ennenkin kyllä digannu kuten suolakurkkuja ja hapankaalia ja sinappia ja avokaadoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja perunaa plus sit oon kans alkanu tykkää eri pavuista vaikspa marinoituna ja linssit on kans rocks ja hummus ja ookoo on nälkä menen syömään eilistä peruna-kikherne-ananasmehu-currya
Monille äärilihansyöjille jo pelkkä ajatus kasvissyönnistä nostaa karvat pystyyn ja biologinen refleksi laukaisee pitkän puheripulin ituhipeistä ja siitä, kuinka ne luulevat sähkön tulevan pistorasiasta. Eihän pelkällä salaatilla voi elää!
Voisi kuvitella asioiden hieman muuttuneen viime vuosien aikana ja näiden tällaisten "lihajunttienkin" alkaneen tajuta lihansyönnin haittapuolia. Nykyään voi lihansyöntiä karsia vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, eikä vain siksi, että on joku tyhmä lehmien ja kanojen halailija.
Aina pitää kuitenkin muistaa oman tuttavapiirin todellisuutta vääristävä vaikutus. Marttiina Aitolehtikin oli aika varma siitä, että puolella suomalaisnaisista on silikonit ja perusti tämän mielipiteensä empiirisiin tutkimuksiin omassa kaveripiirissään. Minun kaveripiirissäni taas on aika paljon vegaaneja ja ihan tavis-vegejäkin, joten on hyvin mahdollista, ettei jossain perä-kainuussa ole välttämättä kuultukaan kasvissyönnistä.
(Loppu tulee vähän tiivistettynä, koska olen laiska.)
vähensin lihansyöntiä mutta en lopettanut koska on liha välillä hyvää eikä oo kiva olla ilkee itselleen mutta nyt oon huomannut että en oikeastaan kauheasti halua syödä lihaa enkä varsinkaan mitään hunajamarinoituja-ihansamamikäliha-suikaleita hyi yäk niin paljon kuin ennen vaan on alkanut enemmän tehdä mieli esim jotain sikahyviä juttuja joista oon ennenkin kyllä digannu kuten suolakurkkuja ja hapankaalia ja sinappia ja avokaadoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja perunaa plus sit oon kans alkanu tykkää eri pavuista vaikspa marinoituna ja linssit on kans rocks ja hummus ja ookoo on nälkä menen syömään eilistä peruna-kikherne-ananasmehu-currya
perjantai 27. helmikuuta 2009
Ainon ruokablogi
Ajattelin, että voisi olla hyväksi pysyä omalla mukavuusalueella. Se ei aina ole sänky, eikä varsinkaan sohva, koska PS2 on hajonnut eli se ei suostu soittamaan minulle dvd-levyjä eikä pelejä. Eniten itkettää pelit ja Final Fantasy XII, koska olin ihan tosi jännässä kohdassa. Minun on pakko sitten alleviivailla ja painottaa sitä, että minun mielestäni suurin osa elleivät jopa kaikki FF:n hahmoista on aika GAY. En tajua miksi niiden pitää liikkua niin vammaisesti kaikissa välidemoissa. Tyhmät japanialaiset.
Vedänpäs nyt itseni tukasta takaisin sinne mukavuusalueelle. Eli: tykkään ruuasta. Siksi ajattelin alkaa hieman ruoka-blogata. Tässä ensimmäinen.
Tykkään aika paljon kauheasti kaikista ruoista. On aika vähän sellaisia ruokia tai ruoka-aineita, joista en tykkää. Eniten en tykkää mauttomasta ruuasta (tiedän, aika omituista nirsoilua). Jos muistelen kaikkia syömiäni ruokia, muistuu mieleen ne pari lapsena syömääni apetta, joista en tykännyt yhtään.
Ensimmäinen muistikuvani inhasta safkasta on ala-asteelta. Silloin meille tarjottiin ehkä käsittämättömintä ruokaa: näkkileipälasagnea. No, ymmärtäähän sen, että keittäjätätien on pakko käyttää luovuuttaan, jos ainoat saatavilla olevat ruoka-aineet ovat säästöbudjetin takia tomaattipyree ja armeijan ylijäämänäkkärit. (Jes, pääsinpä käyttämään armeijan ylijäämä -argumenttia! Huomioikaa myös "empiirisen tutkimuksen" liiallinen käyttö.) Kyseinen ruoka oli kuitenkin aikamoinen shokki pyöristyvälle tytölle, jolle kelpasi kaikki, ja joka toisten kuiskatessa ruoanjakajille hiljaa "tosi vähän" huudahti aina reippaasti "PALJON!" Silloin jouduin ensimmäistä kertaa koulu-urani aikana jättämään ruokaa syömättä ja sen muisto vainoaa minua vieläkin painajaisissani.
Toinen inhokkiruoka oli lehmän kieli, jota kerran tarjottiin mummolassani. Pistäessäni palan sitä suuhuni, alkoi päässäni pyöriä etova ajatusketju, jossa mietin, millaista olisi jos lehmä vielä pystyisi maistamaan kielellään. Se ei kauheasti parantanut uutta makuelämystä. Myöhemmin elämässä opin suutelemisen, johon myös olennaisena osana kuuluu toisen kielen maistaminen.
Nykyään lempiruokani on etikkasipsit. Slurps.
Vedänpäs nyt itseni tukasta takaisin sinne mukavuusalueelle. Eli: tykkään ruuasta. Siksi ajattelin alkaa hieman ruoka-blogata. Tässä ensimmäinen.
Tykkään aika paljon kauheasti kaikista ruoista. On aika vähän sellaisia ruokia tai ruoka-aineita, joista en tykkää. Eniten en tykkää mauttomasta ruuasta (tiedän, aika omituista nirsoilua). Jos muistelen kaikkia syömiäni ruokia, muistuu mieleen ne pari lapsena syömääni apetta, joista en tykännyt yhtään.
Ensimmäinen muistikuvani inhasta safkasta on ala-asteelta. Silloin meille tarjottiin ehkä käsittämättömintä ruokaa: näkkileipälasagnea. No, ymmärtäähän sen, että keittäjätätien on pakko käyttää luovuuttaan, jos ainoat saatavilla olevat ruoka-aineet ovat säästöbudjetin takia tomaattipyree ja armeijan ylijäämänäkkärit. (Jes, pääsinpä käyttämään armeijan ylijäämä -argumenttia! Huomioikaa myös "empiirisen tutkimuksen" liiallinen käyttö.) Kyseinen ruoka oli kuitenkin aikamoinen shokki pyöristyvälle tytölle, jolle kelpasi kaikki, ja joka toisten kuiskatessa ruoanjakajille hiljaa "tosi vähän" huudahti aina reippaasti "PALJON!" Silloin jouduin ensimmäistä kertaa koulu-urani aikana jättämään ruokaa syömättä ja sen muisto vainoaa minua vieläkin painajaisissani.
Toinen inhokkiruoka oli lehmän kieli, jota kerran tarjottiin mummolassani. Pistäessäni palan sitä suuhuni, alkoi päässäni pyöriä etova ajatusketju, jossa mietin, millaista olisi jos lehmä vielä pystyisi maistamaan kielellään. Se ei kauheasti parantanut uutta makuelämystä. Myöhemmin elämässä opin suutelemisen, johon myös olennaisena osana kuuluu toisen kielen maistaminen.
Nykyään lempiruokani on etikkasipsit. Slurps.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Täytyy tunnustaa
Minulle edellisen tekstini perusteella alttareita pystyttäneille internet-hörhöille (tiedän, että teitä on jo tuhansia) tiedoksi: en oikeastaan tiedä mitään kvanttifysiikasta tai ylipäätään fysiikasta, sillä jätin aineen lukiossa kahden kurssin jälkeen.
Syitä tähän olivat:
1) opettaja olisi vaihtunut tylsempään versioon.
2) olin saanut kurssista ysin, josta päättelin matkaa olevan lähinnä alaspäin.
(Kyllä, halusin vaan päästä kertomaan, että sain kerran lukiossa fysiikasta ysin. Ja kyllä tiedän, että niille, joille se voisi olla jotenkin "cooli homma", se ei ole "cooli homma" koska 10>9. Ja ne, joille se ei ole cool, eivät oikeastaan välitä, koska fysiikka on aika nörttiä.)
En oikeasti edes keksinyt ihan itse alkaa miettiä tietoisuushommia. En tajunnut sitä silloin mutta eilen jatkaessani pari viikkoa sitten aloittamaani Valtaojan Ihmeitä -kirjaa, huomasin hassun jutun: olinkin juuri alkanut lukea lukua tietoisuudesta. Mikä sattuma!
Eli se ei ollutkaan massiivisten aivojeni itse keksimä puheenaihe; olin vaan jatkanut kirjan lauseita omalla pseudotieteellisilla hiukkasteorioallani. Olin jo ihan varma, että synnyttäisin jonkun uuden nettiuskonnon. Uskontonakin se olisi aika huono, koska se on vain buddhalaisuutta vähän eri kaapuun kietoutuneena. Tyhmä Dalai Lama. Tyhmä Valtaoja. Tyhmät kaikki fiksut tyypit. Tyhmä kirjoitus, koska ei tällä ole mitään väliä, koska olemme kaikki vain hiukkasia.
Päätän tämän kakkauden hienoon sanontaan:
Ei pitäisi leikkiä korkeammilla voimilla kuten korkeajännitteillä.
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
Syitä tähän olivat:
1) opettaja olisi vaihtunut tylsempään versioon.
2) olin saanut kurssista ysin, josta päättelin matkaa olevan lähinnä alaspäin.
(Kyllä, halusin vaan päästä kertomaan, että sain kerran lukiossa fysiikasta ysin. Ja kyllä tiedän, että niille, joille se voisi olla jotenkin "cooli homma", se ei ole "cooli homma" koska 10>9. Ja ne, joille se ei ole cool, eivät oikeastaan välitä, koska fysiikka on aika nörttiä.)
En oikeasti edes keksinyt ihan itse alkaa miettiä tietoisuushommia. En tajunnut sitä silloin mutta eilen jatkaessani pari viikkoa sitten aloittamaani Valtaojan Ihmeitä -kirjaa, huomasin hassun jutun: olinkin juuri alkanut lukea lukua tietoisuudesta. Mikä sattuma!
Eli se ei ollutkaan massiivisten aivojeni itse keksimä puheenaihe; olin vaan jatkanut kirjan lauseita omalla pseudotieteellisilla hiukkasteorioallani. Olin jo ihan varma, että synnyttäisin jonkun uuden nettiuskonnon. Uskontonakin se olisi aika huono, koska se on vain buddhalaisuutta vähän eri kaapuun kietoutuneena. Tyhmä Dalai Lama. Tyhmä Valtaoja. Tyhmät kaikki fiksut tyypit. Tyhmä kirjoitus, koska ei tällä ole mitään väliä, koska olemme kaikki vain hiukkasia.
Päätän tämän kakkauden hienoon sanontaan:
Ei pitäisi leikkiä korkeammilla voimilla kuten korkeajännitteillä.
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
lauantai 21. helmikuuta 2009
Elämäntarinani
Kehitin äsken sikadiipin teorian tietoisuudesta.
Olisipa maailma. Sitten olisi teikä. Ja teikällä olisi tietoisuus. Teikä elisi elämää ihmisenä eikä välttämättä sen enempää ajattelisi sitä.
Jea enivei. Se tietoisuus, joka jotenkin ehkä liikuttelisi ihmistä, aka the ihmisen bossi. Eli teikä! Ei teikän sormenkynnen solun dna:n siivoojan moppi, vaan se kuka on siellä vastuussa suurimmista liikkumisista kuten esimerkiksi Viron matkasta, avaruuteen lähdöstä tai vessaan menosta - vaikka siinä kyllä joku ehkä auttaa koska et sinä kauhean usein tiedä miltä virtsarakostasi tuntuu. Paitsi eräs Masa ja vitsi sillä oli omituisimmat lempiruoat.
Niin no, tiedät ehkä kuka tai mikä sinä olet. Leikitään seuraavaksi, että se minkä sinä ajattelet olevan tietoisuutesi tai minuutesi onkin vain yksi hiukkanen. Yksi tietoinen hiukkanen, maailman pienin hiukkanen, josta kaikki materia on koostunut. Olet jostain kohtalon johdattamasta syystä saanut Maapallon parhaan duunin yhdelle hiukkaselle: ihmisen tietoisuuden. Et ole mikään syöpäsolun saatikka kiven osanen, vaan se jäbä joka ohjaa yhtä kokonaista ihmisyksikköä, jolla parhaassa tapauksessa on auto tai vielä paremmassa avaruusalus.
Sitten kuolet. Ruumiisi mätänee ja alkuaineet palaavat luonnonkiertoon. Parhaassa tapauksessa sinä pieni hiukkanen olet jonkun isomman molekyylin osanen. Se tarkoittaa sitä, että sinun ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Teet yhteistyötä muiden kanssa ja niin kauan, kun joku niistä ei möhli, pääsette pidemmälle. Joka tapauksessa sinä, joka vielä äsken olit ihmisen tietoisuus, joudut aloittamaan parhaassa tapauksessa miljoonien vuosien kierron yrittäessäsi päästä takaisin yhtä korkealla paikalle.
Eli eiköhän pidetä siitä ympäristöstä huolta. Ja toivotaan, ettei tämä ole totta vaan on jumalia.
Olisipa maailma. Sitten olisi teikä. Ja teikällä olisi tietoisuus. Teikä elisi elämää ihmisenä eikä välttämättä sen enempää ajattelisi sitä.
Jea enivei. Se tietoisuus, joka jotenkin ehkä liikuttelisi ihmistä, aka the ihmisen bossi. Eli teikä! Ei teikän sormenkynnen solun dna:n siivoojan moppi, vaan se kuka on siellä vastuussa suurimmista liikkumisista kuten esimerkiksi Viron matkasta, avaruuteen lähdöstä tai vessaan menosta - vaikka siinä kyllä joku ehkä auttaa koska et sinä kauhean usein tiedä miltä virtsarakostasi tuntuu. Paitsi eräs Masa ja vitsi sillä oli omituisimmat lempiruoat.
Niin no, tiedät ehkä kuka tai mikä sinä olet. Leikitään seuraavaksi, että se minkä sinä ajattelet olevan tietoisuutesi tai minuutesi onkin vain yksi hiukkanen. Yksi tietoinen hiukkanen, maailman pienin hiukkanen, josta kaikki materia on koostunut. Olet jostain kohtalon johdattamasta syystä saanut Maapallon parhaan duunin yhdelle hiukkaselle: ihmisen tietoisuuden. Et ole mikään syöpäsolun saatikka kiven osanen, vaan se jäbä joka ohjaa yhtä kokonaista ihmisyksikköä, jolla parhaassa tapauksessa on auto tai vielä paremmassa avaruusalus.
Sitten kuolet. Ruumiisi mätänee ja alkuaineet palaavat luonnonkiertoon. Parhaassa tapauksessa sinä pieni hiukkanen olet jonkun isomman molekyylin osanen. Se tarkoittaa sitä, että sinun ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Teet yhteistyötä muiden kanssa ja niin kauan, kun joku niistä ei möhli, pääsette pidemmälle. Joka tapauksessa sinä, joka vielä äsken olit ihmisen tietoisuus, joudut aloittamaan parhaassa tapauksessa miljoonien vuosien kierron yrittäessäsi päästä takaisin yhtä korkealla paikalle.
Eli eiköhän pidetä siitä ympäristöstä huolta. Ja toivotaan, ettei tämä ole totta vaan on jumalia.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Pointti
Olen alkanut viime aikoina vaatia vähän liikaa pointteja maailman asioilta. Haluaisin kovasti löytää jonkun syyn sille, että joku tekee esmöös taideteoksen. Tai elokuvan. Tai avaa suunsa kutsuilla. Tai menee huoneeseen nimeltä vessa. Yleensä pointiksi riittää vaikka joku ihan ihan ihan ihan turha juttu. Kuha on edes jotain.
Mutta aina ei löydy pointtia. Kun äsken tarkistin, ei löytynyt syytä sille, että minun pitäis pitää tätä blogia. Yksi hyvä pointti olisi ollut sorminäppäryyden harjoittaminen mutta sitä varten minulla on pleikkari kakkonen (myöskin siksi, ettei ole varaa kolmoseen). Sitten olisi joku "itsensä tutkiskelu" mutta sen takia minun ei tarvitsisi julkaista näitä ja se muutenkin se kuulostaa aika hippitouhulta. Enkä minä nyt kauhean itsetutkiskeleva ole näissä plaa plaa plaa plaa -teksteissä ollutkaan. Paitsi tässä eli tämä julkaisu nyt vähänniinku pilaa oman tarkoituksensa eli kusee omiin muroihinsa tai jakaa nallekarkit ihan epäoikeudenmukaisesti eli niin, että itse saa kaikkein huonoimman hyödyn.
Mutta oikeastihan ei kaikella tarvitse olla pointtia jos pointilla nyt tarkoitetaan jotain sellaista asiaa, minkä takia pitäisi jatkaa olemassaoloaan. Kaikki maailman asiat ovat täällä enemmän tai vähemmän sattumalta mutta kuitenkin aina sattumalta. Eli jos tämä blogi nyt vain havaitsee olevansa olemassa mutta ei välttämättä halua mennä mihinkään, ei sen tarvitse. Ollaan vaan ja hengaillaan, sanoi mies hirressä. Loppu.
Mutta aina ei löydy pointtia. Kun äsken tarkistin, ei löytynyt syytä sille, että minun pitäis pitää tätä blogia. Yksi hyvä pointti olisi ollut sorminäppäryyden harjoittaminen mutta sitä varten minulla on pleikkari kakkonen (myöskin siksi, ettei ole varaa kolmoseen). Sitten olisi joku "itsensä tutkiskelu" mutta sen takia minun ei tarvitsisi julkaista näitä ja se muutenkin se kuulostaa aika hippitouhulta. Enkä minä nyt kauhean itsetutkiskeleva ole näissä plaa plaa plaa plaa -teksteissä ollutkaan. Paitsi tässä eli tämä julkaisu nyt vähänniinku pilaa oman tarkoituksensa eli kusee omiin muroihinsa tai jakaa nallekarkit ihan epäoikeudenmukaisesti eli niin, että itse saa kaikkein huonoimman hyödyn.
Mutta oikeastihan ei kaikella tarvitse olla pointtia jos pointilla nyt tarkoitetaan jotain sellaista asiaa, minkä takia pitäisi jatkaa olemassaoloaan. Kaikki maailman asiat ovat täällä enemmän tai vähemmän sattumalta mutta kuitenkin aina sattumalta. Eli jos tämä blogi nyt vain havaitsee olevansa olemassa mutta ei välttämättä halua mennä mihinkään, ei sen tarvitse. Ollaan vaan ja hengaillaan, sanoi mies hirressä. Loppu.
maanantai 16. helmikuuta 2009
PUNK ROCK!!!!!
Katsoinpas eilen surkean elokuvan. En nyt yleensä jaksa ihan jokaista huonoa leffaa haukkua (ainakaan ihan oikeasti internetissä) mutta tällä kertaa on melkeinpä biologinen pakko tarttua näppäimistöön ja alkaa kiljua. Lisää vettä myllyyn tiputteli se fakta, että imdb antaa arvosanaksi 7.3 mikä on yhtä väärin kuin joku tosi väärä juttu. Ja meitsi tykkää oikeudesta enemmän kuin vääryydestä.
Elokuvan nimi on SLC Punk! vuodelta -98 ja siinä se yks jäbä Screamista ja toinen Viiden jutusta esittää niinku punkkareita jostain Salt Lake Citystä, jossa ne oli niinku iha FRIIKKEI, kun toisella on sininen tukka ja toisella irokeesi. Sitten ne huutaa juttuja kuten "PUNK ROCKKKK!!!!" ja vihaa feikkejä punkkareita, jotka fiilistelee vaan UK-meininkiä vaikka Britanniahan on käytännössä vain yksi Yhdysvaltojen osavaltio. Oikeat punkkarit käy ostamassa viinaa naapuriosavaltiosta, huutaa vanhemmilleen ja tappelee muiden ryhmien edustajien kanssa.
Tietenkin päähenkilön porukat haluaa sen menevän HARVARDIIN opiskelemaan LAKIA ja sen faija jopa väärentää sen nimikirjoituksen hakulomakkeeseen. Mutta pojan mielestä sen faija on iha vidu sell-out ni ei se voi mennä mihkää Harvardii mennä.
No, sitten kohta sen paras kaveri kuolee huumeisiin ensimmäisellä kokeilukerralla. Päähenkilö tietenkin sen takia ymmärtää leikata sinisen tukan pois, laittaa puvun päälle ja lähteä Harvardiin koska järjestelmää on paras muuttaa sen sisältä. Samalla Stevo toteaa, ettei edes ollut mikään oikea punkkari vaan seurasi muotia. Kai se vielä tuli uskoonkin.
Koko elokuvan tarkoitus on ilmeisesti toimia pelotteena sellaisille nuorille, jotka tuntevat tarvetta kapinalle. Punk ja anarkia ovat toki ihan hauskoja juttuja mutta oikeasti on aina hyvä seurata vanhempiaan ja huumeisiinkin kuolee aina heti.
Elokuvan nimi on SLC Punk! vuodelta -98 ja siinä se yks jäbä Screamista ja toinen Viiden jutusta esittää niinku punkkareita jostain Salt Lake Citystä, jossa ne oli niinku iha FRIIKKEI, kun toisella on sininen tukka ja toisella irokeesi. Sitten ne huutaa juttuja kuten "PUNK ROCKKKK!!!!" ja vihaa feikkejä punkkareita, jotka fiilistelee vaan UK-meininkiä vaikka Britanniahan on käytännössä vain yksi Yhdysvaltojen osavaltio. Oikeat punkkarit käy ostamassa viinaa naapuriosavaltiosta, huutaa vanhemmilleen ja tappelee muiden ryhmien edustajien kanssa.
Tietenkin päähenkilön porukat haluaa sen menevän HARVARDIIN opiskelemaan LAKIA ja sen faija jopa väärentää sen nimikirjoituksen hakulomakkeeseen. Mutta pojan mielestä sen faija on iha vidu sell-out ni ei se voi mennä mihkää Harvardii mennä.
No, sitten kohta sen paras kaveri kuolee huumeisiin ensimmäisellä kokeilukerralla. Päähenkilö tietenkin sen takia ymmärtää leikata sinisen tukan pois, laittaa puvun päälle ja lähteä Harvardiin koska järjestelmää on paras muuttaa sen sisältä. Samalla Stevo toteaa, ettei edes ollut mikään oikea punkkari vaan seurasi muotia. Kai se vielä tuli uskoonkin.
Koko elokuvan tarkoitus on ilmeisesti toimia pelotteena sellaisille nuorille, jotka tuntevat tarvetta kapinalle. Punk ja anarkia ovat toki ihan hauskoja juttuja mutta oikeasti on aina hyvä seurata vanhempiaan ja huumeisiinkin kuolee aina heti.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
-Ai, jaaha no...
Istuin äsken tuolla toisessa huoneessa ja ajattelin tyyppiä, joka oli kuolemaisillaan ja heroiineissä. Se varmaan tekisi ihan mitä vaan, ajattelin haaveksien. Vaikka en oikeastaan halunnut olla vielä kuolemaisillani. Ajatus vain tuntui niin omituiselta päässäni. Jos voisi tehdä ihan tasan mitä haluaisi, mitä sitä tekisi? Kaikesta tuntisi suurta iloa mutta tietäisi kuolevansa ihan minä hetkenä tahansa. Ajattelin, mitä nainen tekisi, mitä mies ei ajattelisikaan. Ruotsalainen tekisi toista kuin puuvallilalainen. Öö, jaa... Sitten kyllästyin ja menin syömään.
Omistettu kaikille koirilleni:
Tassulle, Pepitolle, Plutolle, Mustille, Pepsille, Nasulle, Brookelle, Cecilia Hiltonille, Tampereen Piskille ja kaikille edesmenneille
Olette kaikki sydämessäni.
Omistettu kaikille koirilleni:
Tassulle, Pepitolle, Plutolle, Mustille, Pepsille, Nasulle, Brookelle, Cecilia Hiltonille, Tampereen Piskille ja kaikille edesmenneille
Olette kaikki sydämessäni.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Liikaa huutomerkkejä
Luin tässä narsismeissani äsken omia vanhoja nettipäiväkirjojani enkä voinut olla huomaamatta yhtä asiaa, joka on muuttunut siirtyessäni tänne aikuisten bloginpitopaikkaan.
Nääs siis: täältähän puuttuu kiroilu! Hitto, olenko menettänyt niin ihanan herkän teinikapinallisuuteni? Enkö osaa enää kiroilla muilla termeillä kuin "hitto"? Sehän ei ole edes mikään oikea kirosana!
Ehkä tämä on ihan hyvä asia. Minun on täytynyt huomaamattani kasvaa johonkin suuntaan. Seuraavaksi voisin ottaa selvää siitä, onko suunta hyvä vai onko tulossa pelkkää alamäkeä hautaan saakka. En tosin ihan ymmärrä, miksi alamäkeä aina väheksytään joka paikassa. Alamäkihän on se paras mäki! Eli luultavasti ei ole vielä alamäkeä, koska en ikinä saa mitään kivaa. Snif. Pelkkää puurtamista ylämäkeen hautaan asti. No, onpahan hauta sentään korkealla sitten kun sinne pääsen.
Miksi nämä kaikki pohdinnat liittyvät ikään ja vanhenemiseen? Eivät ne jutut oikeasti kiinnosta lain, ei lain. Olen vapaa kuin joku tosi vapaa juttu.
Nääs siis: täältähän puuttuu kiroilu! Hitto, olenko menettänyt niin ihanan herkän teinikapinallisuuteni? Enkö osaa enää kiroilla muilla termeillä kuin "hitto"? Sehän ei ole edes mikään oikea kirosana!
Ehkä tämä on ihan hyvä asia. Minun on täytynyt huomaamattani kasvaa johonkin suuntaan. Seuraavaksi voisin ottaa selvää siitä, onko suunta hyvä vai onko tulossa pelkkää alamäkeä hautaan saakka. En tosin ihan ymmärrä, miksi alamäkeä aina väheksytään joka paikassa. Alamäkihän on se paras mäki! Eli luultavasti ei ole vielä alamäkeä, koska en ikinä saa mitään kivaa. Snif. Pelkkää puurtamista ylämäkeen hautaan asti. No, onpahan hauta sentään korkealla sitten kun sinne pääsen.
Miksi nämä kaikki pohdinnat liittyvät ikään ja vanhenemiseen? Eivät ne jutut oikeasti kiinnosta lain, ei lain. Olen vapaa kuin joku tosi vapaa juttu.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Ainomuksia
Musa välillä vähän käy vituttamaan. Ei musiikki itsessään ole mitenkään perseestä (paitsi Stratovarius) vaan se millä tavalla musiikkia PITÄISI kuunnella. Ei voi digata jostain ellei ole tarpeeksi into the shit eli myynyt sieluaan ja ostanut bändiltä lomaosaketta.
Itseänihän ei yleensä niin kauheasti kiinnostaisi tietää artisteista muuta kuin että onpas hyvä biisi. Onpas hyvä levy. Onpas hyvä sana tuossa keskellä biisiä. Tiedän todella harvan kuuntelemani bändin jäsenten nimiä. Usein en jaksa edes kuunnella sanoja. Siitäkös musanatsit (varsinkin se yksi, tiedät kuka olet) saavat kaasua liekinheittimeensä.
Sekin on aika karseaa, kun huomaa itsekin musanatseilevansa. Usein musanatseilen itseäni, mikä on erityisen typerää. Usein minulle on hämärää, miksi joku bändi on cool ja joku ei vaikka ne tekisivät aivan samanlaista musiikkia.
Tiedän kyllä, että tämä on niitä maailman vanhimpia vineyksen aiheita. Musanatseilu ja musanatsien vihailu on varmasti on varmasti kehittynyt jo alkulimassa, kun jotain alkueläintä on käynyt vituttamaan toisen liikkeestä syntynyt ääni. Musanatseus tai epämusanatseus on kiinni meissä ihmisissä kuin sukupuoli. Välillä puolensa voi vaihtaa mutta prosessi on kivulias ja siinä saattaa menettää jotain itsestään.
Usein vituttaa myös kreationismi.
Itseänihän ei yleensä niin kauheasti kiinnostaisi tietää artisteista muuta kuin että onpas hyvä biisi. Onpas hyvä levy. Onpas hyvä sana tuossa keskellä biisiä. Tiedän todella harvan kuuntelemani bändin jäsenten nimiä. Usein en jaksa edes kuunnella sanoja. Siitäkös musanatsit (varsinkin se yksi, tiedät kuka olet) saavat kaasua liekinheittimeensä.
Sekin on aika karseaa, kun huomaa itsekin musanatseilevansa. Usein musanatseilen itseäni, mikä on erityisen typerää. Usein minulle on hämärää, miksi joku bändi on cool ja joku ei vaikka ne tekisivät aivan samanlaista musiikkia.
Tiedän kyllä, että tämä on niitä maailman vanhimpia vineyksen aiheita. Musanatseilu ja musanatsien vihailu on varmasti on varmasti kehittynyt jo alkulimassa, kun jotain alkueläintä on käynyt vituttamaan toisen liikkeestä syntynyt ääni. Musanatseus tai epämusanatseus on kiinni meissä ihmisissä kuin sukupuoli. Välillä puolensa voi vaihtaa mutta prosessi on kivulias ja siinä saattaa menettää jotain itsestään.
Usein vituttaa myös kreationismi.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Blogin kirjoittamisen vaikeudesta
Mietin tässä taannoin, haluanko tehdä blogistani henkilökohtaisen vai sellaisen, joka ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Ensiksi ajankohtaisblogi tuntui paremmalta, koska yksityiselämän esitteleminen on julkkisten hommaa.
Pian muistin, ettei minulle enää tule hesaria eli enhän minä tiedä ajankohtaisista asioista mitään. Mutta eipä siinä mitään, kirjoitushätä keinot keksii: ajankohtaisia uutisia voi myös kaivella vaikka bussista kuuntelemalla ihmisiä salaa.
Menin bussiin ja koitin kuunnella mutta kaikki olivatkin ihan hiljaa. Pieni poika hakkasi mummoa puukolla mutta äiti ei sanonut mitään. Mies puristeli naisten takapuolia mutta he pitivät suunsa supussa. Mafiapomo hakkasi teini-ikäistä poikaa rautatangolla, joku yritti jäädä pois ikkunapaikalta, kuski oli humalassa ja kaikki olivat hiljaa kuin kuolleet tyypit.
Sitten huomasin "Älä kailota" -kampanjan. Palaset loksahtivat paikalleen. Loksahtelua ei kestänyt erityisen kauan, koska palasia oli vain kaksi. Palapelin lopputuloskin oli aika ennakoitavissa, koska kahden palan palapelissä kummassakin palassa on puolet.
Blogistani olisi siis tuleva henkilökohtainen, huokasin kauhusta. Enää ei auttanut muu kuin alkaa elää henkilökohtaista elämää. Vielä ei ole tapahtunut mitään, joten kirjoitan tästä aiheesta ehkä ensi kerralla. Ta-taa.
Pian muistin, ettei minulle enää tule hesaria eli enhän minä tiedä ajankohtaisista asioista mitään. Mutta eipä siinä mitään, kirjoitushätä keinot keksii: ajankohtaisia uutisia voi myös kaivella vaikka bussista kuuntelemalla ihmisiä salaa.
Menin bussiin ja koitin kuunnella mutta kaikki olivatkin ihan hiljaa. Pieni poika hakkasi mummoa puukolla mutta äiti ei sanonut mitään. Mies puristeli naisten takapuolia mutta he pitivät suunsa supussa. Mafiapomo hakkasi teini-ikäistä poikaa rautatangolla, joku yritti jäädä pois ikkunapaikalta, kuski oli humalassa ja kaikki olivat hiljaa kuin kuolleet tyypit.
Sitten huomasin "Älä kailota" -kampanjan. Palaset loksahtivat paikalleen. Loksahtelua ei kestänyt erityisen kauan, koska palasia oli vain kaksi. Palapelin lopputuloskin oli aika ennakoitavissa, koska kahden palan palapelissä kummassakin palassa on puolet.
Blogistani olisi siis tuleva henkilökohtainen, huokasin kauhusta. Enää ei auttanut muu kuin alkaa elää henkilökohtaista elämää. Vielä ei ole tapahtunut mitään, joten kirjoitan tästä aiheesta ehkä ensi kerralla. Ta-taa.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Rakas internet,
tajusin tänään vessassa, että ei kannata negata. Negaaminen on ihan tyhmää. Siksi ajattelin aloittaa tällaisen typerän blogin, jossa voin fiilistellä vaikkapa kukkasia ja pupuja ja poneja ja sateenkaaria ja delfiinejä ja kaikkea muuta ällöttävää. Elämässäni alkaa uusi sivu - internetin blogisivu nääs.
Olen negannut vanhuuttani, koska olen jo 23-vuotias. Kohta olen 24. Sen jälkeen 25. Pian 99v. Sitten olenkin jo kohta kuollut. Miettikääpä (oi, te arvoisat internetin valvoja -tontut) mitä käy, kun aloittaa ikänsä perään itkemisen JO NYT ja aikoo elää minimissään 170-vuotiaaksi? No antakaapa kun minä kerron sen: silloin käy hupsusti! Joutuisin negaamaan ainakin (hetki, kaivan taskulaskimen) 147 vuotta!
NELJÄSATAAVIISKYMMENTÄ VUOTTA! Miettikääpä sitä. Se on aika pitkä aika, seitsemäsosa maapallon iästä (6600/290*[pii*r^2]=1/7). Ajattelepa omalle kohdallesi.
[edit: muokkasin fontin ku on ihan tyhmää että on eri fontteja]
[edit2: muokkasin uudestaan koska muutin fontin vääräksi]
[edit3: en osaa]
[edit4: hei nyt jumalauta]
Olen negannut vanhuuttani, koska olen jo 23-vuotias. Kohta olen 24. Sen jälkeen 25. Pian 99v. Sitten olenkin jo kohta kuollut. Miettikääpä (oi, te arvoisat internetin valvoja -tontut) mitä käy, kun aloittaa ikänsä perään itkemisen JO NYT ja aikoo elää minimissään 170-vuotiaaksi? No antakaapa kun minä kerron sen: silloin käy hupsusti! Joutuisin negaamaan ainakin (hetki, kaivan taskulaskimen) 147 vuotta!
NELJÄSATAAVIISKYMMENTÄ VUOTTA! Miettikääpä sitä. Se on aika pitkä aika, seitsemäsosa maapallon iästä (6600/290*[pii*r^2]=1/7). Ajattelepa omalle kohdallesi.
[edit: muokkasin fontin ku on ihan tyhmää että on eri fontteja]
[edit2: muokkasin uudestaan koska muutin fontin vääräksi]
[edit3: en osaa]
[edit4: hei nyt jumalauta]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
