Uusi, uhkea olemismuoto

Hei taas uskolliset alamaiseni,

blogini päivitys on ollut retuperällä siitä lähtien, kun päätin aloittaa uuden "urablogin", jossa muka ollaan kamalan vakavia ja keskustellaan koko internetin kanssa kaikista maailman asioista. Arvatkaa mitä? Se ei toimi. Kamalaa, nyyh nyyh, maailma on niin rankka ja monimutkainen ja yhyy, yhyy, yhyy. Ei jaksa! Siksi päätin hyljätä aatokseni ja palata vanhan kunnon ripulinvärisen blogini katveeseen. Parempi pysyä asiattomuuksissa.

Vanhanvuodenlupauksina aion luvata, että pyrin pitämään tason edelleen mahdollisimman matalalla, etten tuntisi niin hirveästi paineita. Paineet nimittäin, ne ovat nykymaailman vitsaus. Ja kun ihminen aina kadulla tai kammioissa kulkiessaan tuntee hirveästi paineita, ei niitä samoja paineita jaksa aina uudestaan blogien muodossa. Blogien on tarkoitus olla hauskoja ja hassuja ja mielellään mahdollisimman turhia. Tärkeileviä blogeja lukevat vaan ryppyotsaiset ihmiset tai ne, jotka koittavat vaikuttaa ryppyotsaisemmilta, vaikka oikeasti ovat vaan ihan mukavia ja kivoja eivätkä silleen yleensä masenna muita ihmisiä sanomisillaan.

Minun ryppyni ovat jo ihan tarpeeksi syvät, kiitos vaan masentava maailma.

Tuntuu kuin olisin vapautunut vankilasta. Huraa, mitä tekisinkään tällä vapaudellani? En ainakaan tiskaa tai imuroi, niin kuin kunnon vaimo tekisi. Ei, juon drinkin keskellä päivää, ja ostan pitkiä ja hyvin epäterveellisiä mutta menttoolilta haisevia savukkeita, ja makaan sängyssä ja kirjoittelen rivouksia. Tämän halusin itseltäni kieltää! Hah. Hyvästi rypyt, pistän teihin virtuaalibotoxia kas näin, ja näin, ja näin!

Vielä kun oppisin varastamaan paremmin kuvia netistä.

Juhannuksena ollaan

On taas juhlapäivä. Juhlapäiviin kuuluu olennaisena osana blogiin kirjoittaminen. Tänään ei kyllä vielä oikeasti ole juhlapäivä.

Oikeasti halusin vain tulla kokeilemaan, toimiiko rivitys. Haluaisin myös pohtia rationaalisuutta (niinku taloustieteellisessä mielessä) mutta en tiedä sopiiko se tämän blogin täysin metatasoiseen tasottomaan höyryaivo-olemukseen.

Silmiä särkee, olkaa särkee, töistä voisi jo mennä mutta tästä maksetaan. Olen varas.

Muistatteko (minä) kuinka joskus kirjoitin kesäblogikirjoittamisesta? Muistan. Se lisääntyy. Onneksi lukijoiden määrä ei voi vähentyä koska en ole kirjoittanut vuosiin.

Nyt kirjoitan jostain ajankohtaisesta:
Pallo. Täällä ei ole palloa.
Kerroin jo, että eri osiini sattuu. En voi kertoa uudestaan.
Nälästä en kertonut.
Ihmisyydestä en kertonut myöskään.
Luulen, että vuosi Saksassa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tänään nimittäin kahvilajonossa sanoin lapsilleen mehua tarjoavalle, että se on pelkkää tiivistettä. Suomalaiset eivät nimittäin puutu toistensa asioihin, saksalaiset taas rakastavat sitä. Aina kun teki jotain oikein tai väärin, joku tuli neuvomaan, ihan hyvää hyvyyttään. Ärsytin itseäni tämän jälkeen samalla tavalla kun ne saksalaiset ärsyttivät minua. Annan silti itselleni anteeksi ja se oli hyvä teko koska muuten lapset olisivat kuolleet makeamyrkytykseen.

Nyt lähden lomalle.