Musa välillä vähän käy vituttamaan. Ei musiikki itsessään ole mitenkään perseestä (paitsi Stratovarius) vaan se millä tavalla musiikkia PITÄISI kuunnella. Ei voi digata jostain ellei ole tarpeeksi into the shit eli myynyt sieluaan ja ostanut bändiltä lomaosaketta.
Itseänihän ei yleensä niin kauheasti kiinnostaisi tietää artisteista muuta kuin että onpas hyvä biisi. Onpas hyvä levy. Onpas hyvä sana tuossa keskellä biisiä. Tiedän todella harvan kuuntelemani bändin jäsenten nimiä. Usein en jaksa edes kuunnella sanoja. Siitäkös musanatsit (varsinkin se yksi, tiedät kuka olet) saavat kaasua liekinheittimeensä.
Sekin on aika karseaa, kun huomaa itsekin musanatseilevansa. Usein musanatseilen itseäni, mikä on erityisen typerää. Usein minulle on hämärää, miksi joku bändi on cool ja joku ei vaikka ne tekisivät aivan samanlaista musiikkia.
Tiedän kyllä, että tämä on niitä maailman vanhimpia vineyksen aiheita. Musanatseilu ja musanatsien vihailu on varmasti on varmasti kehittynyt jo alkulimassa, kun jotain alkueläintä on käynyt vituttamaan toisen liikkeestä syntynyt ääni. Musanatseus tai epämusanatseus on kiinni meissä ihmisissä kuin sukupuoli. Välillä puolensa voi vaihtaa mutta prosessi on kivulias ja siinä saattaa menettää jotain itsestään.
Usein vituttaa myös kreationismi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mua kyl vituttaa kans, jos joku alkaa kyseenalaistamaan sun suhdetta (ja kenties ns. fanitusta) jotain bändiä tai artistia kohtaan, jos et satu muistamaan bändin jäsenien nimiä tai levyjen ilmestymisvuosia tai sitä kuinka japanijulkaisulla on kolme piiloraitaa tai kappaleiden pituuksia tai jotain muuta yhtä helvetin oleellista, mitä tarvitset siihen että saat kuulo-orgasmeja kyseisen orkesterin musiikkia kuunnellessa.
VastaaPoista