Luin tässä narsismeissani äsken omia vanhoja nettipäiväkirjojani enkä voinut olla huomaamatta yhtä asiaa, joka on muuttunut siirtyessäni tänne aikuisten bloginpitopaikkaan.
Nääs siis: täältähän puuttuu kiroilu! Hitto, olenko menettänyt niin ihanan herkän teinikapinallisuuteni? Enkö osaa enää kiroilla muilla termeillä kuin "hitto"? Sehän ei ole edes mikään oikea kirosana!
Ehkä tämä on ihan hyvä asia. Minun on täytynyt huomaamattani kasvaa johonkin suuntaan. Seuraavaksi voisin ottaa selvää siitä, onko suunta hyvä vai onko tulossa pelkkää alamäkeä hautaan saakka. En tosin ihan ymmärrä, miksi alamäkeä aina väheksytään joka paikassa. Alamäkihän on se paras mäki! Eli luultavasti ei ole vielä alamäkeä, koska en ikinä saa mitään kivaa. Snif. Pelkkää puurtamista ylämäkeen hautaan asti. No, onpahan hauta sentään korkealla sitten kun sinne pääsen.
Miksi nämä kaikki pohdinnat liittyvät ikään ja vanhenemiseen? Eivät ne jutut oikeasti kiinnosta lain, ei lain. Olen vapaa kuin joku tosi vapaa juttu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti