Haluaisin tällä kertaa keskustella itseni kanssa kasvissyönnistä eli suomeksi eläinperäisen ruoan välttämisestä sen eri rankkuusasteilla.
Monille äärilihansyöjille jo pelkkä ajatus kasvissyönnistä nostaa karvat pystyyn ja biologinen refleksi laukaisee pitkän puheripulin ituhipeistä ja siitä, kuinka ne luulevat sähkön tulevan pistorasiasta. Eihän pelkällä salaatilla voi elää!
Voisi kuvitella asioiden hieman muuttuneen viime vuosien aikana ja näiden tällaisten "lihajunttienkin" alkaneen tajuta lihansyönnin haittapuolia. Nykyään voi lihansyöntiä karsia vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, eikä vain siksi, että on joku tyhmä lehmien ja kanojen halailija.
Aina pitää kuitenkin muistaa oman tuttavapiirin todellisuutta vääristävä vaikutus. Marttiina Aitolehtikin oli aika varma siitä, että puolella suomalaisnaisista on silikonit ja perusti tämän mielipiteensä empiirisiin tutkimuksiin omassa kaveripiirissään. Minun kaveripiirissäni taas on aika paljon vegaaneja ja ihan tavis-vegejäkin, joten on hyvin mahdollista, ettei jossain perä-kainuussa ole välttämättä kuultukaan kasvissyönnistä.
(Loppu tulee vähän tiivistettynä, koska olen laiska.)
vähensin lihansyöntiä mutta en lopettanut koska on liha välillä hyvää eikä oo kiva olla ilkee itselleen mutta nyt oon huomannut että en oikeastaan kauheasti halua syödä lihaa enkä varsinkaan mitään hunajamarinoituja-ihansamamikäliha-suikaleita hyi yäk niin paljon kuin ennen vaan on alkanut enemmän tehdä mieli esim jotain sikahyviä juttuja joista oon ennenkin kyllä digannu kuten suolakurkkuja ja hapankaalia ja sinappia ja avokaadoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja perunaa plus sit oon kans alkanu tykkää eri pavuista vaikspa marinoituna ja linssit on kans rocks ja hummus ja ookoo on nälkä menen syömään eilistä peruna-kikherne-ananasmehu-currya
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti