Minulla on tänään ihan oikea ärrinmurrin-päivä. Kaikki on ihan kenkusti! Oikeastihan mikään ei ole kenkusti mutta silti kenkuttaa. Siksi ajattelin, että voisi olla hyvä kirjoittaa tällainen skitsofrenisen feministin proosakokoelman ensimmäinen sivu.
Kaikki pahatus johtuu varmasti siitä, että olen nainen. (Tämä ei ole tarina kuukautistista, älkööt peljättö.) Naisena minulla on kaikkia tyhmiä mielialanvaihteluita ja verenvuotoja (okei, on tämä tarina kuukautista). Naisena muutan mieltäni koko ajan, puhun paljon ja olen vain haiseva kasa aamupahoinvointeja.
Mutta oikeasti: mikään ei johdu siitä, että olen nainen, koska olen femakko ja femakot eivät usko biologiaan tai kemiaan. Kaikki ongelmat johtuvat kontekstista. Tyhmät kontekstit! Jos niitä ei olisi, maailma olisi kauniimpi ja yksinkertaisempi paikka. Asiat olisivat niitä asioita, mitä ne ovat. Ne eivät olisi "toiseutta" tai jotain muuta yhtä tyhmää.
Olisipa ihanaa olla atomi tai joku muu pieni niin ei tarvitsisi ajatella muuta kuin suhdetta muihin atomeihin. Paitsi atominkin elämä taitaa olla aika monimutkaista. Perkele.
Anteeksi aivo-oksennuksestasi minä, joka luen tämän myöhemmin ja minä, joka nolostun siitä, kun huomaan puhuvani blogissani liikaa itselleni ja blogini olemassaolosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti