Ainon ruokablogi

Ajattelin, että voisi olla hyväksi pysyä omalla mukavuusalueella. Se ei aina ole sänky, eikä varsinkaan sohva, koska PS2 on hajonnut eli se ei suostu soittamaan minulle dvd-levyjä eikä pelejä. Eniten itkettää pelit ja Final Fantasy XII, koska olin ihan tosi jännässä kohdassa. Minun on pakko sitten alleviivailla ja painottaa sitä, että minun mielestäni suurin osa elleivät jopa kaikki FF:n hahmoista on aika GAY. En tajua miksi niiden pitää liikkua niin vammaisesti kaikissa välidemoissa. Tyhmät japanialaiset.

Vedänpäs nyt itseni tukasta takaisin sinne mukavuusalueelle. Eli: tykkään ruuasta. Siksi ajattelin alkaa hieman ruoka-blogata. Tässä ensimmäinen.

Tykkään aika paljon kauheasti kaikista ruoista. On aika vähän sellaisia ruokia tai ruoka-aineita, joista en tykkää. Eniten en tykkää mauttomasta ruuasta (tiedän, aika omituista nirsoilua). Jos muistelen kaikkia syömiäni ruokia, muistuu mieleen ne pari lapsena syömääni apetta, joista en tykännyt yhtään.

Ensimmäinen muistikuvani inhasta safkasta on ala-asteelta. Silloin meille tarjottiin ehkä käsittämättömintä ruokaa: näkkileipälasagnea. No, ymmärtäähän sen, että keittäjätätien on pakko käyttää luovuuttaan, jos ainoat saatavilla olevat ruoka-aineet ovat säästöbudjetin takia tomaattipyree ja armeijan ylijäämänäkkärit. (Jes, pääsinpä käyttämään armeijan ylijäämä -argumenttia! Huomioikaa myös "empiirisen tutkimuksen" liiallinen käyttö.) Kyseinen ruoka oli kuitenkin aikamoinen shokki pyöristyvälle tytölle, jolle kelpasi kaikki, ja joka toisten kuiskatessa ruoanjakajille hiljaa "tosi vähän" huudahti aina reippaasti "PALJON!" Silloin jouduin ensimmäistä kertaa koulu-urani aikana jättämään ruokaa syömättä ja sen muisto vainoaa minua vieläkin painajaisissani.

Toinen inhokkiruoka oli lehmän kieli, jota kerran tarjottiin mummolassani. Pistäessäni palan sitä suuhuni, alkoi päässäni pyöriä etova ajatusketju, jossa mietin, millaista olisi jos lehmä vielä pystyisi maistamaan kielellään. Se ei kauheasti parantanut uutta makuelämystä. Myöhemmin elämässä opin suutelemisen, johon myös olennaisena osana kuuluu toisen kielen maistaminen.

Nykyään lempiruokani on etikkasipsit. Slurps.