Pointti

Olen alkanut viime aikoina vaatia vähän liikaa pointteja maailman asioilta. Haluaisin kovasti löytää jonkun syyn sille, että joku tekee esmöös taideteoksen. Tai elokuvan. Tai avaa suunsa kutsuilla. Tai menee huoneeseen nimeltä vessa. Yleensä pointiksi riittää vaikka joku ihan ihan ihan ihan turha juttu. Kuha on edes jotain.

Mutta aina ei löydy pointtia. Kun äsken tarkistin, ei löytynyt syytä sille, että minun pitäis pitää tätä blogia. Yksi hyvä pointti olisi ollut sorminäppäryyden harjoittaminen mutta sitä varten minulla on pleikkari kakkonen (myöskin siksi, ettei ole varaa kolmoseen). Sitten olisi joku "itsensä tutkiskelu" mutta sen takia minun ei tarvitsisi julkaista näitä ja se muutenkin se kuulostaa aika hippitouhulta. Enkä minä nyt kauhean itsetutkiskeleva ole näissä plaa plaa plaa plaa -teksteissä ollutkaan. Paitsi tässä eli tämä julkaisu nyt vähänniinku pilaa oman tarkoituksensa eli kusee omiin muroihinsa tai jakaa nallekarkit ihan epäoikeudenmukaisesti eli niin, että itse saa kaikkein huonoimman hyödyn.

Mutta oikeastihan ei kaikella tarvitse olla pointtia jos pointilla nyt tarkoitetaan jotain sellaista asiaa, minkä takia pitäisi jatkaa olemassaoloaan. Kaikki maailman asiat ovat täällä enemmän tai vähemmän sattumalta mutta kuitenkin aina sattumalta. Eli jos tämä blogi nyt vain havaitsee olevansa olemassa mutta ei välttämättä halua mennä mihinkään, ei sen tarvitse. Ollaan vaan ja hengaillaan, sanoi mies hirressä. Loppu.