Minulle edellisen tekstini perusteella alttareita pystyttäneille internet-hörhöille (tiedän, että teitä on jo tuhansia) tiedoksi: en oikeastaan tiedä mitään kvanttifysiikasta tai ylipäätään fysiikasta, sillä jätin aineen lukiossa kahden kurssin jälkeen.
Syitä tähän olivat:
1) opettaja olisi vaihtunut tylsempään versioon.
2) olin saanut kurssista ysin, josta päättelin matkaa olevan lähinnä alaspäin.
(Kyllä, halusin vaan päästä kertomaan, että sain kerran lukiossa fysiikasta ysin. Ja kyllä tiedän, että niille, joille se voisi olla jotenkin "cooli homma", se ei ole "cooli homma" koska 10>9. Ja ne, joille se ei ole cool, eivät oikeastaan välitä, koska fysiikka on aika nörttiä.)
En oikeasti edes keksinyt ihan itse alkaa miettiä tietoisuushommia. En tajunnut sitä silloin mutta eilen jatkaessani pari viikkoa sitten aloittamaani Valtaojan Ihmeitä -kirjaa, huomasin hassun jutun: olinkin juuri alkanut lukea lukua tietoisuudesta. Mikä sattuma!
Eli se ei ollutkaan massiivisten aivojeni itse keksimä puheenaihe; olin vaan jatkanut kirjan lauseita omalla pseudotieteellisilla hiukkasteorioallani. Olin jo ihan varma, että synnyttäisin jonkun uuden nettiuskonnon. Uskontonakin se olisi aika huono, koska se on vain buddhalaisuutta vähän eri kaapuun kietoutuneena. Tyhmä Dalai Lama. Tyhmä Valtaoja. Tyhmät kaikki fiksut tyypit. Tyhmä kirjoitus, koska ei tällä ole mitään väliä, koska olemme kaikki vain hiukkasia.
Päätän tämän kakkauden hienoon sanontaan:
Ei pitäisi leikkiä korkeammilla voimilla kuten korkeajännitteillä.
[edit: lisäsin niitä ylimääräisiä d-kirjaimia buddhaan. NOLOO!]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti